Topon Touhuja Osa Yks (ja aidan alituksia osa loputon)

luultavasti voisin tässä rinnalla ihan kevyesti pitää "siitä mistä aita on matalin äiti"-blogia. Niin reippaasti välillä alitetaan rimaa, ja vedetään mutkia suoriksi sekalaisen seurakunnan kanssa. Enkä puhu vain mikro- ,ja einesruoasta. Ja siitä, että satunnaisesti pyykit ovat märkinä koneessa vuorokauden verran siitä, kuin masiina on ilmoittanut tehneensä pesuhommat. Tai että en muista katsoa säätiedotuksia, ja lapset ovat vähän liian reilusti lämpötilaan nähden puettuja; niin kotona, koulussa, kuin dagiksessakin. Tai siitä, että trio ei todellakaan odota joka ilta iltasatua. Tai joka päivä askartelutuokiota… Puhun ihan arkisista "joka käänteessä" jutuista. Tässä todiste numero yksi;

Pääsiäisen aikoina tuvassa oli taudit podettu siinä määrin, että loputtomilta tuntuvien, ja liian monen sairastupapäivän jälkeen koko perhe pääsi yhdessä liikenteeseen. Tuota liikenteessä oloa harjoitettiinkin suht aktiivisesti koko pyhien ajan. Mahtavat kelit kannustivat päiväretkille sinne sun tänne. Ja planeetat sattuivat olemaan poppoollemme suotuisassa asennossa; Topoa ei ylimääräisharmittanut ollenkaan. Vaikka (miestä lainatakseni) Topon kompassi oli välillä sekaisin, (eli Topo ei osannut hahmottaa minne karavaani on tällä kertaa kulkemassa) vältyttiin suuremmilta draamakohtauksilta.

Yksi pääsiäisen päiväretkistä suuntautui tivoliin. Kyllä vain. Paikassa tuli todettua (tottakai), että ne rattaat olisi voinut ottaa mukaan. Koska Sampua ei paikka ns hotsittanut. Enemmänkin itketytti, ja jähmetytti,  toisin sanoen; omin pikkujaloin liikkuminen lopetettiin hetkellisesti lähestulkoon kokonaan. Ja Sampusta tuli sylikissa.

Ensimmäinen tilanne "Topon touhuja" tuli vastaan 30 sekunnin tivolissa oleilun jälkeen. Poika oli nimittäin päättänyt, että hän haluaa NYT JUST paikan isoimpaan pomppulinna-liukumäki-zydeemiin. Zydeemiin oli jono. Ja meillä ei ollut lippuja. Kaksi asiaa, jotka eivät menneet läpi Topon informaation vastaanottokeskukseen, vaikka asiaa yritettiin selittää niin maan perusteellisesti. Selitysten päätyen kovaääniseen "me ei nyt kuule Topo mennä tonne. Piste. Huuda vaikka kuinka paljon"-ärähdykseen toisen vanhemman suusta. Miehen tokaisuun "olipa mahtava idea tulla tänne". Ja vanhempien ajatustenvaihtoon aiheesta "pitikö oikeasti jättää ne rattaat kotiin". Tässä vaiheessa nimittäin Topokin löi ns liinat pohjaan, ja päätti, että hän ei siltä zydeemiltä hievahda minnekään. Ja Edward alkoi hyvin narisevalla äänellä selittää, kuinka hän on vilustunut. Ja hän EI halua olla huvipuistossa. Hän haluaa Angry Birds puistoon. Sampu-sylikissan säestäessä toisen vanhemman sylistä "mennään änri pii puuppoon". Jotenkuten seurue saatiin kokonaisuudessan liikuteltua lipunmyyntipisteelle. Ja ostettua muutama kappale masiinalippuja. Edwardin samalla bongatessa vuoristoradan. Ennenkuin kissaa kerittiin sanoa, sekalainen seurue näytti miinus kahta tyyppiä; Edwardin, ja miehen kirmatessa kohden vuoristorataa.

Ei kuin takaisin zydeemille. Sampu sylissä, ja hieman innostuksesta kierroksilla käyvä Topo käsipuolessa. Topon tajutessa, että matka vie takaisin kohti zydeemiä, jalatkin alkoivat toimia. No: sillä zydeemillä oli tietenkin hemmetinmoinen jono. Ei kun Topoa käsipuolesta kiinni, ja metsästämään toista pomppulinnan näköistä vekotinta. Topoa ei taas kävelyttänyt yhtään. Ja huudatutti senkin edestä.  Luojan lykky toinen pomppulinna,(mallia pienempi) löytyi suht helpon suunnistustaipaleen jälkeen. Mini-zydeemi jopa kelpasi Topolle, paremman puutteessa. Eli poika pomppimaan. Tässä kohden mentiin jo reippaasti aidan matalimman kohdan yli: Topo oli pari päivää aikaisemmin saanut isovanhemmiltaan tuliaisiksi tennispallon kokoisen pehmeän pallon. Pomppulinnaan sellaisia ei saa viedä. Mutta kun kukaan ei huomannut; annoin palaa. Menkööt pallonsa kanssa. Kun se on siis pehmeäkin. Ja oikeasti; nyt ei jaksaisi ylimääräistä huutokonserttia. Siellä siis Topo iloisesti pomppi, pallo tukevasti käpälässä.

Aidanalitus numero kaksi tuli eteemme muutamaa minuuttia myöhemmin; Raahasimme uudemman kerran luumme sen ison zydeemin luokse. Olimme todellisen pikapalaverin jälkeen todenneet miehen kanssa, että koska a) Topo viihtyy tivolissa b) on vempain jonne hän tosissaan haluaa päästä = isoon zydeemiin on mentävä ennen kotiutumista. Siinä ei nyt auta itku markkinoilla, tai tivolissa. Luultavasti zydeemillä olisi jono, joten kannattaisi hengitellä varastoon rauhallisesti sisään monen monta kertaa. Ja ajatella zenmäisiä, iloa, ja hartautta ajatuksiin tuovia juttuja. Ja jollain tapaa ns psyykata itsensä tilanteen ulkpuolelle. Valmistautua operaation "Topo jonottaa".

Zydeemillä oli tietenkin taas jono… Topo olisi painellut suoraan zydeemin oviaukosta sisään, ja ärähti ensimmäiset ärähdykset siinä vaiheessa, kun homma ei ottanut tuulta alleen. Kun sinne ei suinpäin rynnätykkään sisään. Äkkiä kengät pois poikalapsen jaloista, tyrkkäämään Topo siihen jononnäköiseen lapsiryhmittymään. Koska jono oli hyvin epämääräisen näköinen, ja Topoa ärsytti koko jonotuspuuha, saattaa olla, että hän ihan vain vahingossa onnistui ohittamaan pari lasta… Kun yksikään vanhempi ei katsonut meitä syyttävällä silmällä, annoimme Topon jäädä jonoon siihen kohti, mihin siinä sattui asettautumaan. Ehkä mahdollisesti ihan vain paria lasta etuillen.

Ja tässä vain kierrokset kovenivat…

Liian pitkän kaksi minuuttisen, ja Topon paikallaan polkemisen, sekä yleisen ärsytyskäninän jälkeen tuli Topon vuoro päästä zydeemiin. Topohan lähti kuin ammus. Hetkellisesti maassa rauha. Mies ehdotteli jotain sen tyylistä, että allekirjoittanut lähtisi Edwardin kanssa vuoristorata-ajelulle. Allekirjoittanut hyväksyi idean ilman vastalauseita. Kunnes lähtöaikeet keskeytti tivolin työntekijä isoon ääneen "kenenkäs lapsi tämä on" esitetty kysymys. Topon huutaessa hänen käsipuolessaan. Miehen kanssa mutisimme jotain "meidän"-suuntaista, ja saimme tietoiskun siitä, miten pomppulinnaan ei viedä tavaroita. Sekä paluupostina Topon pehmopallon. Se pallo taas! Kumma kyllä Topon maailma ei järkkynyt peruuttamattomasti pallon evakuoinnin myötä, vaan päästyään tivolityöntekijän otteesta irti, lähti jälleen, kuin ammus, tekemään lähempää tuttavuutta zydeemin kanssa. Mutisimme miehen kanssa liian kovaan ääneen toisillemme "peitelauseita" kuten "ai kato, en edes huomannut että sillä oli pallo mukanaan, kun se meni tonne". Vaikka kumpikin tiesimme tasan tarkkaan, että nyt oli taas menty matalta kohdalta yli. Ja vedetty mutkat suoraksi. Olisi ollut suoranainen ihmetys, jos palloa ei olisi Topon tassussa ollut. Emme vain jaksaneet ylimääräistä huutoshowta, jonka pallon takavarikointi ennen zydeemiin pääsyä olisi aiheuttanut.

Pallonpalautuksen jälkeen kävimme Edwardin kanssa sillä juna-ajelulla. Oli hauskaa! Jonka jälkeen raahasimme luumme miehen, sylikissa-Sampun, ja zydeemin luokse. Vaan eipä näkynyt Topoa missään. Ristikuulustelu miehelle "katsoitko kokoajan, joka sekunti, herkeämättä zydeemiä kohden. Eihän mitenkään ole mahdollista, että Topo olisi tullut zydeemistä ulos huomaamatta. Millon sä olet nähnyt sen viimeeksi???????". Miehen antaessa tuskastuneen-ärsyyntyneenä vastauksia: "en katsonut joka sekunti sinne suuntaan; näytin Sampulle, miten äiti ja veli menevät vuoristoradalla. En tiedä milloin näin sen viimeksi, eihän tonne edes näe kunnolla. Ja hei; eikai se nyt ole mihinkään lähtenyt. Sen kengätkin on tässä." Jonka perään toteamus; "Tuskinpa Topo kenkiään kaipailisi". Seuraavaksi oli listalla zydeemin tarkempaa tutkintaa; siellä on yksi tunneli. Lapsemme liene piilossa siellä.  Koska Topo rakastaa tunneleita. Leikkipuistojen kiipeilyvempaimissa muiden juoksennelessa, ja kiipeillessä; Topo istuu tunneleissa. Rauhoituimme. Siellä tunnelissa se on. Mitä luultavimmin.

Hetkellinen mietintätuokio; pitäisikö meidän kysyä tivolityöntekijältä, saako jompikumpi vanhemmista käydä hakemassa potentiaalisesti tunnelissa piileskelevän lapsensa pois zydeemistä? Toteamus; no, kyllä se sieltä itsekseenkin tulee. Joskus. Jossain vaiheessa.

Pari minuuttia myöhemmin tivolityöntekijä ilmoitti, että lapsien on poistuttava zydeemistä. Jotta uusi lapsikatras pääsee sinne peuhaamaan. Zydeemi tyhjeni pikkutyypeistä. Mutta sekalainen seureemme näytti yhä miinus yhtä. Mies alkoi tehdä siirtoliikkeitä kohti tivolin muita laitteita; onko se Topo oikeasti ns ottanut ritolat sillä aikaa kun mies on selkänsä kääntynyt? Allekirjoittanut pääsi taas hurskastelemaan antaen ohjeita siitä, miten "ikinä noita tyyppejä ei saa jättää vahtimatta". Tietäen, että tässä nyt pata kattilaa soimaa, ja isolla hanskalla.

Onneksi samassa hetkessä kuului tivolityöntekijän kovaääninen huomautus "täältä löytyi vielä yksi eksynyt lammas." Jatkaen " Kyllä noi lapset löytää kaiken maailman piiloja." Työntäen samalla sitä seurakunnan miinus yhtä lammasta zydeemistä ulos. Todeten perään "siis tääkin löytyi tuolta pienestä tunnelinpätkästä." Niin… se aita, ja mutkat suoraksi, älä tee sitä, minkä joku muu voi tehdä puolestasi. Ja niin edelleen. Ja loppuun toteamus; niin, kyllähän se sieltä ulos tuli. Ihan turhaan meistä jompikumpi olisi lähtenyt sinne zydeemiin hikipäässä jumppaamaan. Parempi antaa Topon touhuta rauhassa.

Autossa kävimme miehen kanssa keskustelua "kannattiko vai ei". Siis päivän tivolikeikka. Päätyen kaksi-nolla ratkaisuun; kannatti. Jokaisella oli kivaa. Välillä oli haasteellista, mutta kaikilla oli kivaa jossain vaiheessa. Eritoten Topolla.

Illalla tuli mieleen, että mitä jos Topo olisi ottanut ritolat? Uudessa paikassa on vaikea ennakoida minne Topo olisi lähtenyt touhuilemaan. Mistä sitä kadonnutta lammasta olisi tajunnut etsiä? Milloin joku ulkopuolisista olisi tajunnut, että Topo ei ole ihan kuin muut? Sitä kun ei tyyppiä katsomalla voi päätellä. Ainakaan ihan heti ens alkuun. Ja tulipa mieleen, että sitä joku aika sitten tilattua taaperokylttiä ehkä oikeasti kannattaisi tällaisissa paikoissa kantaa mukana. Ja että olisi taas kiva jos olisi olemassa se jonkinmallinen "epäkunnossa"-kyltti. Jotta muutkin ympärilläolijat, kanssapomppijat, jonotuskaverit, no; kaikki, tajuaisivat, että Topo osaa kyllä touhuta. Mutta ei ehkä ole touhuissaan ihan kuin me muut.

 Topo pomppii… Ja ehkä yhdessä kuvassa saattaa mahdollisesti vilahtaa se pallo…

(noudattamassa "älä tee sitä, minkä joku muu voi tehdä puolestasi" oppia)