keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

aikainen lintu; hukassa

Illalla puhelimen herätyskelloa viritellessä olen täynnä hyviä ajatuksia. Nousemme aamulla ajoissa. Siis jos herään ennen puhelimen herätyskelloa, nousen jo silloin. Muutoin ponkaisen ammuksena sängystä ensimmäisen puhelimen piippauksen kajahtaessa ilmoille. Pesemme, puemme, ja täytämme reissuvihkot rauhassa. Ehkä jopa ehdin juoda kupin kahvia poikien kanssa? Ja teemme läksyt ilman hoputtamista: niin, koska Edwardin vireystilasta johtuen läksyt tehdään 89% kerroista aamuisin. Illalla Edwardin mieli, käsi, ja mielenkiinto eivät tee kovinkaan järeää yhteistyötä. Mutta siis; huomenna teemme ne läksytkin rauhassa. Ja keskustelemme läksyistä, ja koulunkäynnistä noin yleisesti, rauhassa.

Kunnes tulee aamu...

Yleisesti ottaen herään aina ennen herätyskelloa. Kiitos kolmen plus-miinus metrisen nahkavekkarin joista  ei löydy mutea, eikä torkkua, eikä todellakaan mitään hylkää nappuloita. Suoritan puhelimesta käsin ensimmäisen maailmantapahtumienkartoitusoperaation; iltalehti, iltasanomat, facebook (eikö nuo ole ne tärkeimmät?). Tämän jälkeen puhelin soittaa ensimmäiset herätyssävelensä. No, mitä minä teen; päätän pyhästi, että tänään me olemme nopeita. Ja tehokkaita. Ja voimme hyvin makoilla rauhassa sängyissämme vielä kahdeksan minuuttia. Ummistan silmäni vielä hetkeksi. Kahdeksan minuutin jälkeen päätän, että olemme todella nopeita, ja tehokkaita tänään, ja voimme makoilla vielä pari minuuttia. Pojatkin on hiljaa, ja rauhassa.

Kahdeksan minuutin, plus kahden minuutin, plus kahden minuutin jälkeen alkaa villerkullan-aamuralli. Ei armoa, ei aikaa väärille liikkeille, eikä erheille.

Ensimmäisenä; Edward vessaan. Edward hurruttaa näennäisesti hammasharjalla kolme sekuntia, ja läträä vedellä minuutin, jonka jälkeen hän huutaa voitonriemuisena "pesin pippelit ja pappelit, ja harjasin hampaat". Vessaan Edwardin kanssa, hurrutetaan yhdessä sitä hammasharjaa siihen asti, kunnes harja ilmoittaa hampaat pestyiksi. Edwardille vaatteet nenän eteen, ja pari ohjeistusta; muista, tasku tulee pepun päälle, ja pingviini masupuolelle. Laittamaan puuro tulille (kiitos sille joka keksi mikron). Topon rauhoitusta; "älä kulta huuda", "mikä on hätänä" "voisitko pliis olla huutamatta". Perään huikkaus Edwardille "pueppa, alkaa olla kiire". Edwardin kuittaus "äiti älä huuda", kuittaus edellä mainittuun "ei äiti huuda ,äiti kehottaa". Nopea vilkaisu mikron kelloon; ei hemmetti, meillä on kiire. Edward on pukenut itsensä. Toteamus, että sukat ovat jalassa miten sattuu, samoin kalsarit. Ja se housujen pepputasku on etupuolella. Puetaan yhdessä uudestaan.

 Läksyt esiin. Värikynät esiin. Yhdistä kissat, koirat, silmälasit, ja kalat. Läksyt tehty, hyvä. Topolle välihuomautus "ihan oikeasti, älä viitsi huutaa". Puuro mikrosta, maitoa joukkoon. Lääkkeet lusikalle. Ohjeistus Edwardille "syöppä puuro nätisti, niin mennään sitten perjantaina sinne messuille". Edwardin onnellinen huokaisu "minä menen katsomaan Tuomas Vetureita, en mene tänään kouluun". Äidin korjaus edelliseen "me menemme messuhalliin katsomaan vetureita. Sitten perjantaina. Kun on nukuttua yksi, kaksi yötä. Jos nyt syön oikein reippaasti". Edwardin kuittaus "äiti älä huudaa". Kuittaus edelliseen "ei äiti huuda".

Tässä vaiheessa tiukkaa ohjelmaa tulee sotkemaan yllätys-vaikeutin; Sampu. Jolla ei ole kiire mihinkään. Paitsi siis kylpyyn, ja saamaan leipä. NYT! Selitykset siitä, miten nyt laitetaan Edward ja Topo matkaan, ja sitten kylvetään saavat aikaiseksi megalomaanisen huutokohtauksen. Johon liittyy tietenkin Topo. Edwardin säestäessä miten hän ei tänään mene kouluun, vaan katsomaan vetureita. Tässä vaiheessa äidin korottaessa ääntään, ja antaessa ohjeita "Edward syö puuro" "Topo tule ottamaan lääkkeet" "Sampu odottaa".  Topo päräyttää ilmoille peruslääkekiljunsa, mutta vetää sen lusikallisen pillereitä ilman yökkimisiä, ja sylkemisiä. Ja siirtyy takaisin ruokapöydän ääreen syömään leipäänsä. Äiti hoputtaa Edwardia "Edward, nyt puuro naamariin, taksi tulee ihan just". Edward kuittaa äidille "äiti älä huudaa". Äiti kuittaa "ei äiti huuda". Huutaen samalla Topolle "Topo nyt pesulle". Topon kiljuessa vastaan huutokehoitukselle, tehostaen sitä karkaamalla sohvalle. Ja raapimalla äitiä, joka yrittää raahata kiljuvan, 20 kiloisen jauhosäkiksi heittäytyneen hellantelttunsa vessaan. Antaen samalla Edwardille ohjeita "syö puuro". Edwardin todetessa parhaaksi vastata "äiti minä syön".

Vessassa Topo huutaa niin, että äidin korvat menevät lukkoon. Vaihteeksi. Äiti kuittaa tähän huutamalla "älä huuda, äidin korviin sattuu". Topon huutaessa lisää. Pesu tehty. Hammasharjalla sohittu suun suuntaan. Topo lopettaa huutamiseen. Katsoo silmiin, ja sanoo iloisesti "oho". Äiti kuulee tuon ohon jotenkin kumeasti, koska korvat ovat kiljumisesta lukossa. Edward ilmoittaa syöneensä puuron. Sampu on riisunut muut vaatteensa, mutta toinen olkapää on jäänyt paidan kaulukseen kiinni. Koska se paita sinnikkäästi riisutaan ns alakautta. Äitiä ei nyt juuri kiinnosta Sampun protestit, koska taksi kurvaa minuutin sisään pihaan.

Edwardille ohje tulla pukemaan. Edward kuittaa ohjeen "laitan leoparditakin". Äiti kuittaa takaisin "ei kun laita se musta takki". Edward alkaa pukea. Topolle sukkahousut, housut, paita. Puuh, hiki. Välihuomautus äidiltä "olis kauhean kiva, jos osaisit vähän avustaa". Ulkotakki, ulkohousut, kengät, äidin välihuomautus "selkään sattuu, ois kauhean kiva, jos nostaisit itse vaikka jalkaa". Samaan aikaan Edward tarvitsee huivin, sekä pupupipon, ja Sampu "peippää", eli leipää. Ollen yhä puoliksi jumissa sen paitansa kanssa.

 Taksi kurvaa pihaan. Pojat on puettu. Topo sanoo rauhallisena "heippi", ottaa reppunsa, ja alkaa painella kohti taksia. Ja sitä maailman parasta taksinkuljettajaa. Edward painelee jo ulko-ovelle, kääntyy takaisin, ja huikkaa "anna pusu". Äiti antaa pusun, Edward toteaa "vietä äiti kiva päivä". Äiti kuittaa "niin säkin kulta" jonka jälkeen Edward alkaa painella kohti taksia. Sampu huutaa "peippa" veljiensä perään. Hiljaisuus laskeutuu taloon. Ainakin minuutiksi. Kunnes Sampu muistaa peipät, ja pyypyt, eli leivät ja kylvyt. Ja yrittää vähän lisää riuhtoa paitaa väärää kautta pois päältään. Äiti auttaa. Korvissa ei enää humise niin paljoa. Äiti päättää, että huomenna noustaan ajoissa. Ihan oikeasti.




2 kommenttia:

  1. Hah, mulle jäi tästä tekstistä voimakkaimpana mieleen se huojentava tosiseikka, että jollain muullakin on haasteita hammaspesun kanssa. Koen toisinaan ihan kauhean huonoa omaatuntoa siitä, kuinka surkeasti Valon hampaiden huolto suoritetaan... Epäilemättä yritämme parhaamme, mutta jostain syystä yrittämisen kohteena oleva pikkuihminen ei ole aina niin kovin yhteistyökykyinen...

    Tsemppiä aamuihin! Itse pidän itseäni tässä vaiheessa jo voittajana, kun takana on viisi kuukautta töitä ja nolla myöhästymistä! \o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, hampaiden pesu… E ja S ovat onneksi sitä mieltä, että on ihan ookoo-puuhaa. Eli eivät kummemmin vastustele. T sitten hoitaa heidänkin puolesta sen vastustelun… Toistaiseksi ei reikiä, ja hampaat kuulemma näyttivät puhtailta. Eli ollaan joskus vahingossa päästy sohaisemaan selkeästi oikeaan suuntaan

      No WAU!!! Tuossa haastetta kerrakseen ensi syksylle.

      Poista