hyviä suklaa-kulinaristien vuoden kohokohtaa!

... Sitä on nimittäin odotettu täällä. Edward on puhunut x-kertaa (x tarkoittaen tässä yhtälössä noin viittäkymmentä) päivässä, viimeisen kolmen viikon ajan, tauotta, joka päivä, joka käänteessä lähestyvästä suklaa-kulinaristien vuoden kohokohdasta. Eli siis pääsiäisestä. Ja jotta tämä kulinaristien juhlapyhä pääsisi vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin, äidin syntymäpäivät sattuvat pyhien ajalle. Joten suklaamunayhtälöön voidaan ynnätä vielä yhtälö; suklaakakku. Täydellistä!

Joskin Edwardin suurin hurmos koki päivänä menneenä pienen kolauksen; Topon&Sampun tauti kellisti esikoisemmekin sohvanpohjalle. (tuossa vaiheessa Edward oli vielä tuosta tautiasiasta äärimmäisen onnellinen; sai jäädä päiväksi koulusta kotiin) Äiti-ihminen yritti kerätä äitipisteitä leipomalla omin kätösin pizzaa. Luulisi, että lisänä olisi tullut vielä muutama "palohäytin EI uunia avattaessa mennyt päälle"-lisäpiste (toisin kuin operaation pannukakku kanssa...). Mutta tuota ihmettä ei tainnut perheen nuoremmista herroista yksikään huomata. Ja se pizza; ei kelvannut porukan vanhimpia lukuun ottamatta kenellekään.  Edward teki yrityksen vaappua ruokapöydän ääreen. Todetakseen minuutin pystyasennossa olemisen jälkeen "en voi syödä, päähän sattuu" sydäntä särkevän itkun saattelemana. Joten ei kun takaisin sohvalle makaamaan. Erikoisluvalla pizzalautanen kainaloon, jos vaaka-asennossa ruokailu onnistuisi paremmin, kuin pystyasennossa. Topon&Sampun mielestä ruoanlaitto-operaatio kesti aivan liian pitkään, ja he pizzojen ollessa uunissa yrittivät ensin karjumalla nopeuttaa valmistumisoperaatiota. Jonka jälkeen totesivat homman mahdottomaksi, ja tyytyivät ruokailemaan eilispäivän ylijäämät. Ja häipymään omille teilleen sen jälkeen. Äitipisteiden kohotusyritys hyvä; onnistumistaso välillä heikohko-tyydyttävä. Noh; aina ei voi voittaa. Ja sitä rataa...

Sen verran Edward kuitenkin onnistui keräämään voimia päivänmittaan, että jaksoi raahautua miehen kanssa suklaamunaostoksille. Luultavasti hän olisi kyennyt suoritukseen, vaikka olisi lähtenyt käsi, tai jalka irti. Sen verran tuota keikkaa oli odotettu. Ja keikan jälkeen suklaamunapuheet ovat selkeästi vähentyneet; hommaa ei tarvitse enää varmistella. Munat ovat olemassa. Kotona. Jossain. Piilossa.

Ai niin; äidin urahuolet ovat mennyttä. Edward nimittäin tässä päivänä erään suklaamuna- ja suklaakakunleipomis-puheiden lomassa totesi, jotta "minusta tulee äiti isona kokki. Ja sinä saat tulla minun ravintolaan töihin". Tämän ahaa-elämyksen jälkeen Edward on vaatinut saada osallistua jokaiseen ruoanlaitto-operaatioon. Koska "minusta tulee kokki". Kyllä se vaan passaa. Niin pitkään, kun Edward ei yrittäisi joka vaiheessa soveltaa reseptiohjeita, tyyliin "kyllä jauhelihakastike tarvitsee puoli pussia kanelia sekaansa"

Pyhiä siis hyvä lähteä viettämään suklaa-, ja ura-asiat hoidossa. Ja kerrankin pääsiäisruohot omin pikku kätösin viljeltyinä, ja kasvatettuina.

Niin, ja se että miksi pääsiäistä oikeasti vietetään; ehkä aloitamme sen tarinan kertomisen joskus ensi vuonna. Tai seuraavana. Kun olemme henkisesti varautuneet kiljardiin kysymykseen siitä, kuka on Jeesus (tähän väliin voinen kertoa, että Edward on yhä hyvin pettynyt, että ei tavannut ollenkaan Tapiota. Kun kerroin kuluneella viikolla, että menemme Tapiolaan lääkäriasemalle). Miten taivaassa voi asua. Kuka siirsi kiven. Miten siirsi kiven. Ja miten ne suklaamunat liittyvät tarinaan.

 Niin; Miten ne muuten liittyvät?