siinä pesuainehyllyn kohdalla

mies lähtee hakemaan ketsuppia, itse ryntään ruokakermahyllystölle. On lauantai, ja kuten aina lauantaina (lukuunottamatta mökki-tai muunlaisia aktiviteettiviikonloppuja) olemme kaupassa. Launtaikauppa sisältää puolen tunnin verran ajelua pääkaupunkiseudulta Lohjan Citymarkettiin. Älkää kysykö miksi; jotenkin ihmeessä vain päädyimme kauppareissuillamme Lohjan Citymarkettiin. Jossa jostain ihmeen syystä kauppailu sujui rauhallisemmin, kuin ikinä, missään, tällä orkesterilla. Ja niin Lohjasta, ja Lohjan "Cittarista" tuli traditio.

Siinä ruokakermahyllyn kohdalla kuuluu kovaäänisestä "pling plong", ja perään kuulutus "pieni poika pienissä ruskeissa housuissa odottaa äitiä, tai isäänsä, pesuainehyllyjen luona". Jaah… Mies kuulemma aavisti kuulutuksen koskevan hellantelttuamme jo siinä vaiheessa, kun ilmoille kajahti pling plong. Itselläni alkoivat hälytyskellot soida niiden pienten ruskeiden housujen kohdalla. Tähän väliin pakko sanoa, että ne ei ole pienet. Ne ovat juuri sopivat. Polven yläpuolelle ulottuvat uimashortsit. Olimme menossa kaupasta uimaan, puuha numero kaksi jota harrastetaan säännöllisesti. Säiden jumalten näin suosiessa.

Sain äkkiä survottua ne ruokakermat koriin, annoin siirtymä-ohjeet yleistä säntäilyä harrastavalle tehotiimille E&S ja lähdin kassoja (ja niitä pesuainehyllyjä) kohti. Siellä pesuainehyllyjen kohdalla odotti Topo. Rauhallisena. Hymyillen. Paikassa, jossa hän odottaa aina kauppareissuillamme. Topon korissa oli paketti pinaattilettuja, paketti sipsejä, pussi pullaa, ja hedelmämehu. Samat jutut, jotka hänellä on aina korissaan, kauppareissuillamme. Erona kymmeniin aiempiin kertoihin oli se, että tällä kertaa Topo ei ollut yksin.

Parin metrin päässä Toposta seisoskeli harmaahapsinen, ystävällinen, herra vanhempi vartija. Yritin tuossa vaiheessa vielä jossain teeskentelyosastolla mielessäni teeskennellä, että kuulutus ei ollut koskenut Topoamme, ja herra vanhempi vartija ei hengaile Topon läheisyydessä kuulutuksen vuoksi. Tietenkin suurin osa ajatustoimintayksikköäni oli oikeassa, sen teeskentelyosaston ollessa väärässä. Herra vanhempi vartija oli Topon vieressä kuulutuksen vuoksi.

Kuulemma useampi ihminen oli ilmoittanut pesuainehyllyn lähestöllä seisovasta pienestä pojasta. Antiäiti-fiilisten hyökyessä päälleni superaallon tavoin, aloitin puolustuspuheeni;

"tämä tässä on Topo, hän on vaikeasti kehitysvammainen. Eikä puhu." Herra vanhempi vartija, sekä seuraamme liittynyt, hänkin ystävällinen, nuorempi Citymarketin henkilö (jäi hieman epäselväksi hänen roolinsa) nyökkäilyvät hyväksyvästi. Selvittivät jälleen, että ihmiset ihmettelevät miksi kaupassa hortoilee yksin pieni poika, oman korinsa kanssa. Herra vanhempi vartija kertoi yhä ystävälliseen sävyyn, että hän oli kyllä hoksannutkin Topon olevan jotenkin erilainen. Se kaksi metriä oli juuri sopiva etäisyys. Jos yritti päästä lähemmäs; Topo huusi. Jos Topolle yritti jutella; Topo huusi.

Jatkoin kertomustani; me ajelemme puolen tunnin matkan tähän kauppaan joka viikko. Olemme tehneet niin viimeisen vuoden. Aiemmin emme voineet käydä perheenä ruokakaupoissa ollenkaan yhdessä. Topoa homma pänni siinä määrin. Ja ei sitä viitsi lasta rääkätä, vain kauppakäynnin vuoksi. Tähän kauppaan jostain syystä Topo tykästyi. Topo ottaa kaupassa korin, käy hakemassa hyllyistä ne omat tärkeät juttunsa; pinaattiletut, mehut, pullat, sipsit. Jonka jälkeen odottaa, aina, rauhassa, siinä pesuainehyllyn kohdalla. Ikinä, kuluneen vuoden aikana, Topo ei ole kertaakaan lähtenyt pesuainehyllyjä pidemmälle. Hän odottaa siinä, että muu perhe keräilee rauhassa tavaransa, ja siirrymme yhdessä kohti kassoja. Vaihe, jolloin Topolla aina, automaattisesti palavat hihat.

Ystävällistä herra vanhempaa vartijaa, ja ystävällistä Citymarketin henkilöä kertomukseni hymyilytti. Puhuivat jotain siitä, miten on mukavaa, että käymme juuri "heidän kaupassaan". Ja miten on mukavaa, että kauppareissumme onnistuvat juuri "heidän kaupassaan". Ja, että on aika hauskaa, että ajelemme järestään sen puoli tuntia suuntaansa tullakseen juuri "heidän kauppaansa". Totesimme, että ens kerralla sitten tiedetään.

Niin, he tietävät. Ja me tiedämme. Millä saisi muutkin tietämään? Sehän on vain hieno asia, että kanssaostajat kantavat huolta pesuainehyllyn kohdalla seisovasta pienestä pojasta, pienissä ruskeissa housuissa. Tähän asti olemme kuitenkin saaneet hoitaa ostoksemme, meidän tavallamme rauhassa. Sama olisi kivaa jatkossakin. Juttelimme herra vanhemman vartijan, ja Citymarketin henkilön kanssa siitä, miten se ei nyt vaan oikeasti onnistu, että teemme ne ostoksemme ns yksikkönä. Koko perhe yhdessä notkuen. Koska se menee taas Topon rääkkäämisen puolelle. Joka menee huudon puolelle. Joka menee koko perheen rääkkäämisen puolelle.

Ne puolituntiset Citymarketissa ovat meidän juttumme. Kun me miehen kanssa pläräämme läpi dvd-kasoja yhdessä. Käymme tarkasti läpi vihannes-hedelmä- ja kalatiskit, miettien mitä hyvää teemme ruoaksi. Ne ovat Edwardin ja Sampun hetkiä. Heille on luvattu suklaajuoma/lauantaikarkki/sipsi, jota he lähtevät innoissaan hakemaan. Se on Topon hetki. Hetki olla pienenä koululaisena edes muutaman minuutin verran itsenäinen. Että hänellä on edes joku täysin oma juttu. Se, kun hän rauhassa kiertää kaupan. Poimii omaan koriinsa ne omat ostoksensa. Ja odottaa sen jälkeen meitä muita siinä pesuainehyllyn kohdalla. Se on meidän perheemme hetki. Aina ei tähdet ole suotuisat yhdessä perheen kanssa tekemisille, mutta kauppareissulle lähdetään aina hyvällä fiiliksellä. Joskus reissut menevät totaalisen päin helvettiä. Joskus loistavasti. Joskus siltä väliltä. Mutta perheemme viidestä jäsenestä jokainen lähtee aina mielellään "meidän kauppaan".

Suostuisikohan Lohjan Citymarket sponssaamaan vaikka jonkin näköisen "seison tässä ja odotan perhettäni"-essun, jonka voisimme pukea Topon päälle kauppaillessa? Tai olisiko joku muu tapa, jolla kertoa kanssakauppailijoille, että kaikki on ookoo. Vaikka olen pieni poika. Ja minulla on oma ostoskori, jossa on ostoksia. Ja vaikka olen hetkellisesti yksin. En tiedä. Tiedän vain, että toivon ettei joka kauppareissu pääty kuulutukseen "pieni poika odottaa äitiä, tai isäänsä". Ja tiedän  100 % varmuudella, että jatkamme lauantaikauppailuamme. Topo mennen omia menojaan siellä Lohjan Citymarketissa. Ja me muut omia menojamme. Tehden lopputärskyt siinä pesuainehyllyn kohdalla.