vaihteleva flow

perjantai-iltana alkoi jossain takaraivossa huudella joku pienen pieni ääni "ei tää tällaista aina ole, ei tää tällaista aina ole". Otin asian esiin siskoni kanssa. Joka viisaana totesi, että et kuule vaan ole tottunut siihen, että kaikki menee tosi putkeen. Ota nyt ilo irti siitä. Kuluneen viikon arvosana olikin ollut todella todella selkeästi plussan puolella. Viikonloppu jatkui samalla meiningillä soljuen eteenpäin enemmän, kuin mukavasti. Varsinkin allekirjoittaneen sunnuntaipäivä ylitti mukavuuskriteerit mennen tullen. Sitä kun vietettiin ystävän kanssa Särkiksessä. Törkeästi ilman ensimmäistäkään "omaa miestäni" mukana reissussa. Alkuillasta kotiutuessani mies teki yhteenvedon päivästä; kuka söi, mitä söi, oltiin puistossa, meni hyvin. Ja ai niin; Topo on ollu vähän ärhäkkä.

Topo voi olla ärhäkkä, koska kuu on väärässä asennossa, mies on raahannut Topon pojan mielestä ihan totaalisen väärään puistoon, koska päähän sattuu, ruokatarjoilu on vääränlaista, tai sitten vaan on vaihteeksi huonompi olo. Illalla Topo kävi tyytyväisenä nukkumaan, joten homma unohtui. Vaikka se takaraivon ääni huuteli yhä "ei tää tällaista aina ole".

No ei ole ei... 22.08 kuului Sampun ja Edwardin makuuhuoneesta rääkäisy. Sellainen mallia; jossain määrin veret seisauttava. Ilmeisesti Edward ei kouluangstissaan ollut saanut unta. Yliväsyneenä maailman meno oli alkanut ketuttaa. Ja se kouluvelvollisuuden aiheuttama kouluunmeno pakko oli päätetty kostaa uinuvalle pikkuveljelle. Veljellisen "rääkkäyksen" muodossa. Ei kun Edwardille torut, ja Sampu äidin viereen. Miehelle ohjeet siirtää yöpaikkansa seuraavaksi yöksi työhuoneen puolelle.

Normaalisti nukkumasa löytää Sampun nanosekunnissa uudestaan, vaikka välillä vaihdetaankin makuuhuonetta. Ja sänkyä. Nyt ei näin käynyt. Sampun suu piti ihme liikettä. Silmät pyörivät päässä, kuin ne raha-automaattiyhdistyksen hedelmäpelit. Ja Sampu oli vakavan näköinen. Jossain vaiheessa silmähomma rauhoittui, ja Sampu tyytyi vain tuijottelemaan vakavana eteensä, kunnes tuossa 00.30 tietämillä nukkumasa löysi tiensä uudestaan pienimmän pikku-ukon kaveriksi. Kerkesin saada ihka oikeita sydämentykytyksiä miettiessäni a) minkä pöpön vesamme nyt on imuroinut b) se on kyllä ihan sairaan äkäinen aamulla...

Aamulla, noh perussettiä; Edward ei halua lähteä kouluun. Ei mielellään syödä puuroa. Ja vaatteiden pukeminen on suht syvältä. "Leivotaan illalla suklaamuffinsseja"-lupauksen siivittämänä aamutoimista kuitenkin suorittiin hyväksytyin arvosanoin. Topoa ärsyttää lääkkeiden ottaminen, sekä aamupesu. Homma joka tehdään 365 aamuna vuodesta. Ja jota pitää 365 aamuna vuodesta äänekkäästi protestoida. Kuten arkeen kuuluu, taksi oli vartin myöhässä. Kuten maanantaihin kuuluu, ulkona satoi vettä. Ja tuuli tyyliin melkein-tornado-lukemissa. Ja kuten asiaan kuuluu, Topo halusi sen vartin seistä taksia odotellessa, väen vängällä rappusilla, jossa ei ole minkään valtakunnan sateensuojaa. Se kun vaan on Topon taksinodotuspaikka. Lopulta herrasväki E&T oli saateltu taksiin, ja vilkutettu matkaan.

Sampu sai puoliryytyneen ulkomuotonsa vuoksi vapautuksen päiväkodin ulkoilupuuhista, ja aloitti dagispäivänsä vasta kello kympin aamupiiristä. Allekirjoittanut tuli kotiin, "nauttimaan vapaa-ajastaan". Eli kuuraamaan kylppäriä, imuroimaan koko taloa, pesemään pyykkiä. Juttuja joita äiti-ihmiset ihan väen vängällä haluavat tehdä joka hemmetin päivä, kuukaudesta toiseen, ja vuodesta toiseen. Valitettavasti äiti-ihminen joutui keskeyttämään puuhansa tunniksi, saadakseen hyvää lounasta ystävänsä luona, hyvässä seurassa.

Kotitoimien ja lounaan jälkeen oli aika lähteä hakemaan pienintä pikku-ukkoa sieltä dagiksesta kotiin. Mies viestitteli työmatkaltaan "miten menee, miten S. Miten meni aamu, tsemppiä" ja pakolliset rakkausjutut perään. Päätin vastata, kun osaan Sampun noudettua antaa jonkinlaisen pikayhteenvedon pienimmän pikku-ukon kuluneesta päivästä, ja voinnista just nyt.

Dagiksessa ilmoitettiin iloisesti, että pienin pikku-ukkoni on päiväunilla. Ja kehuttiin miten söpö tyyppi on. Hymy ehti jo hieman hiipiä naamalle, kunnes dagiksen aikuisten juttu jatkui "voi tosiaan olla, että Sampu ei ole ihan kunnossa. Sampu nimittäin itki ihan koko päivän". Auts, jättimäinen syyllisyydentunne-tikari lävisti sydämeni. Selvitin, että olemme Linnasta saaneet ohjeet käydä seuraavana päivänä labrassa episodin "yö" jäljiltä. Että kannattaisikohan Sampun pitää huomenna vapaapäivä. Vai mitä aikuiset ovat mieltä? Aikuiset olivat vapaapäivän kannalla, ja lähdin kotiuttamaan puoliryytynyttä pienintä pikku-ukkoani. Syyllisyydentunnetta pienentääkseni turvauduin tietenkin; noh lahjontaan. "Kotona, kun oot syönyt ruoan, saat jätskin". Ryytynyt pienin pikku-ukkoni piristyi heti "jee, jässiä"

Hieman myöhemmin kotiutuivat perheen koululaiset. Reissukirja tiesi kertoa, että Topo on syönyt tosi hyvin. Mutta että häntä on ärsyttänyt aika monet jutut. Eritoten siirtymät. Reissukirjan viesti vahvisti sen pikkuäänen volyymia potenssiin kymmenen.

Kotosalla Topon yleinen ärsyyntyminen jatkui. Ja levottomuus vaivaa keskimmäistä pikku-ukkoamme. Tässä voisi pitää syy-arpajaiset; ne tähdet, vai kuu, vai koulu, vai muuten vaan huono päivä, vai paheneva kohtaustilanne, vai joku ihan muu syy? Aika näyttää. Teoreettisesti hyviä vaihtoehtoja kun ovat kaikki edellä mainitut. Koulussa ollaan vasta toista viikkoa. Mitä jos totuus on nyt iskenyt Topoon, kuin leka; ei enää dagikseen päiviksi puuhastelemaan. Se homma on ohi lopullisesti. Puuhastelut hoidetaan siellä koulun puolella. Mitä jos sade ärsyttää Topoa? Kesä on auttamatta ohi. Tai Topo ei vaan tykkää koulun kiertävästä avustajasysteemistä? Aamulla Topoa katsoessani, Topon seistessä siinä taksinodotuspaikallaan, näen, miten ne tutut nykäykset kiertävät koululaisen pientä kroppaa. Päähän, käsiin, jalkoihin, käsivarsiin, taas päähän, ja sitä rataa. Mietin, että en kestä katsella tuota. Pitää soittaa Linnaan, ja pyytää apuja, Pakkohan siellä lääkäreillä on olla joku kikkakolmonen mietittynä tulevaisuuden varalle. Sitten rypäs menee ohi, Topo seisoo rauhassa paikallaan. Ja mietin mielessäni, että pare nyt kuitenkin olla tekemättä sen kummempia lääkemuutoksia. Kun se koulukin just alkoi.

Joka tapauksessa, juuri tänään, maanantaina, myrskytuulen pauhatessa takapihan metsissä, sateen piiskatessa maata, kun kahta kolmesta pikku-ukosta ns riepoo normia enemmän, voisin mielelläni jostain postimyyntikatalogista (vaikka) tilata tylsän elämän. Ilman vaihtelevaa flowta. Vaikka tyyliin puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen voisin miettiä, haluanko jatkotilata tylsän elämän. Vai kaipaanko vaihtelevaa flowta. Ja haluan palata takaisin "perussettiin". Sellainen vaihtoehto olisi mukava. Luulen, että sille tylsälle elämälle olisi kysyntää useammallakin suunnalla. Sellainen vain on tuntuma...

 

kuvia otettaessa oli vielä kesä, ja ainakaan kyseisellä hetkellä ketään ei ärsyttänyt. Eikä kukaan ollut epäkunnossa. Ai niin; se oli eilen!