reklamaatio

kolmio on aina rakastanut kylpemistä. Poikaraasuille ajoi kylpyammeen virkaa Bauhausista ostettu betoninsekoitusallas vuosia. Kunnes yhtälö kasvavat pojat, ei kasvava "amme" ei enää toiminut. Siihen saaviin ei kolmea sälliä saanut kylpemään samaan aikaan ei sitten millään. Ja kukaan sälleistä ei tietenkään ollut valmis luopumaan kylpyvuorostaan. Joten, tuumasta toimeen ja hankkimaan kolmiolle ihka oikeaa kylpyammetta. Kylpyamme kotiutui huusholliimme vuodenvaihteen korvilla. Ja on ollut siitä päivästä lähtien yksi huushollimme ykköshankinnoista. Kesän aikana ammeen alkujaankin vähän miten sattuu milloinkin toiminut tulppa alkoi olla vahvasti epäkunnossa. Kunnes se lopulta jäi jumiin asentoon jossa vesi ei pysy ammeessa kunnolla. Eikä myöskään valu ammeesta kunnolla pois. Se oli siis reklamaation paikka. Pari päivää sähköpostireklamaation jälkeen, miehen vielä tiedustellessa puhelimitse missä asian suhteen mennään, saimme vastauksen; ammeeseen tulee uusi tulppa asennusohjeineen. Jos emme saa tulppaa omin voimin paikoilleen, ammelafka hoitaa tänne "ammehuoltomiehen". Loistavaa, reklamaatio hoidossa.

Arjessa kuitenkin tulee vastaan x-määrä asioita, joista todellakin tekisi mieli reklamoida. Mutta reklamaatio-osoite on hieman hukassa. Ai kuten mitä? No vaikka...

Se amme... Äiti-ihmisen ollessa työpaikallaan ns "harjoittelemassa" ja miehen puhuessa työpuhelua, omatoiminen nimeltä mainitsematon (Topo...) keksii, että kylpyyn olis päästävä. Ei kun vedet siis valumaan. Ammeen täyttöoperaatiota eivät hidasta pari pientä sivuseikkaa; kuten se tulppa joka ei oikein pidä sitä vettä siellä ammeessa. Eikä ammeessa oleva pyykinkuivausteline. Täynnä pyykkiä oleva pyykinkuivausteline. Pyykkiä, jota on kosteassa syyssäässä (tai loppukesän säässä) kuivateltu jo viimeiset kaksi vuorokautta. Tuloksena; tulva, märät pyykit. Ja Topolle jonkinasteinen kylpy. Minne saa reklamoida yleisen sekamelskan kylppärissä. Sen tulvan kylppärissä. Ja uudemman kerran kastuneet pyykit. Reklaamation vastaanottajan pitäisi tähän tarjota asap uutta kylpyammeen tulppaa, hyvin kuivatettuja, viikattuja, ja kaapitettuja pyykkejä. Sekä kompensaationa yleisestä hetkellisestä mielipahasta, koko kylpyhuoneen kuurausta.

Peruuntuneet tärskyt... Meitä on hulvaton plus miinus kymmenen naisihmisen porukka, joka kokoontuu yhteen noin kolmen kuukauden välein. Parantamaan maailmaa. Tässä tapauksessa maailman parannus ei tarkoita hyväntekeväisyysurotekoja vaan rehellisesti syömistä, juomista, sydämen keventämistä, taukoamatonta puhetta, ja naurua. Tärskyt ovat aina ihan parhaita. Ja täydellisiä. Minulta jäi viime talvena väliin tärskyt, koska meillä oli influenssa. Kevään tärskyt jäivät väliin kohdaltani syystä: saamattomuus. Tärskyt olivat naapurimaassamme. Ja en ollut muistanut uusia passiani ajoissa. Sattuneista syistä odotin siis tämän päiväisiä tärskyjämme enemmän, kuin tyyliin mitään. Mihin saa reklamoida sen, että maailman hauskimmat tärskyt vaihtuvat hyvin valvottuun yöhön; ei suinkaan illanistujaisten muodossa. Vaan huonosti hengittelevän Sampun muodossa. Keikkaan tutulle lääkäriasemalle, josta Sampu äiteineen ohjataan Lastenklinikalle hengailemaan jokuseksi tunniksi. Tuomiona ilmeisesti virusperäinen keuhkokuume tai joku sellainen. Kotona saadaan olla, jos pienin sälli alkaa juoda kunnolla. Ja hengitysvaikeudet eivät pahene. Siellä siis ne ihanat naiset kälkättävät, ja parantavat maailmaa, kun täällä valvotaan juomisia ja hengityksiä. Ihan selkeä reklamaation paikka. Tähän pitäisi sen reklamaation vastaanottajan tarjota seuraavanlaista mahdollisuutta: viikon kuluttua treffaatte samalla porukalla uudestaan. Kompensaationa suunnitelmien peruuntumisesta, lupaamme myös tarjota tulevaan tapaamiseen epävakaan sään sijaan täydellistä intiaanikesäpäivää.

Kipeä jalka... Niin, bonuksena peruuntuneiden tärskyjen lisäksi olen vastaanottanut viikonlopun aikana kipeytyneen jalan. Tietenkin. Kun "piti taas aloittaa uusi elämä". Eli liikkua säännöllisesti ja eritoten syödä fiksusti. Epäilen, että Sampun sairastuminen verottaa hieman tuota syömispuolta. Jos valvoo yöllä sairaan lapsen kanssa, on pakko saada suklaata. Siinä on kenenkään turha tarjota rahkaa ja sokeritonta mehukeittoa. Ei riitä; tarvitaan järeämpiä aseita. Liikkumishomma kosahti hommaan nimeltä babyhaler. Joita on taloudessa kaksi. Jotka Sampu rakastaa purkaa osiin. Ja levitellä osat ympäri huushollia. Tästä syystä babyhaler on aina hyvässä jemmassa, purkajalta suojassa. Tällä kertaa siinä määrin hyvässä jemmassa, että hädän iskiessä sitä ei löytynyt mistään. Miehen kanssa tyhjäsimme kaappeja. Ja laatikoita. Ravasimme huoneesta toiseen, päättöminä ylä- ja alakerran väliä. Etsintätuokion päättyessä hetkellisesti onnettomuuteen "astuin ohi rapun". Ai että sattui. Ja uutta elämää on nyt vaikeuttamassa myös turvonnut, astumisesta kivunkyyneleitä nostattava jalkapöytä. T'ässä tapauksessa reklamaation vastaanottajan pitäisi tarjota lupausta siitä, että jalka on täysin pelikunnossa siinä vaiheessa, kun Sampun vointi on helpottanut. Ja bonuksena tarjota kuukauden vapaata suklaansyöntikarnevaalia. Ilman että esimerkiksi elopaino nousisi grammaakaan suklaansyöntikarnevaalien tuoksinassa.

Koska edellä mainituille reklamaation aiheille ei sitä oikeaa vastaanottajaa ja asioiden hyvittelijää taida löytyä, niin pitänee tähän hätään tyytyä siihen piakkoin saapuvaan uuteen kylpyammeen tulppaan. Ja siihen, että olen osannut etukäteisfiksuna viimeiset pari viikkoa hamstrata kotiin suklaata "pahan päivän varalle". Ja osannut olla syömättä niitä makeanhimoissani. Koska nyt on selkeästi sen verran paha päivä, että suklaata tarvitaan. Onneksi siitä harvemmin joutuu mitäään reklamaatiota tekemään.

Mitään reklamaation aihetta ei kyllä ollut koskien potilaan käytöstä Lastenklinikan käytävillä, röntgenissä, lääkärin luona ja lääkityksiä vastaanottamassa. Sampulle astekoilla 1-10 erittäin erittäin erittäin vahva 10+.