lauantai 12. huhtikuuta 2014

suunnitelma; muuttunut

suunnitelma; Topo menee ensimmäisen kerran i k i n ä viikonloppuna tilapäishoitoon. Aamupala kotona, ulkoilua, lounas, ja sitten nokka kohti tilapäishoitopaikkaa. Siitä käymään vaikka kaupoilla. Koska Edward, ja Sampu ovat jopa siedettävää shoppailuseuraa. Jonka jälkeen pizzalle, Edwardin ja Sampun kanssa. Ja sitten puistoon. Ja kahvilaan. Suunnitelma on olla syömättä ensimmäistäkään aamupalaa, välipalaa, lounasta, ja iltaruokaa kotosalla. Sunnuntaina ajoissa ylös, nokka kohti Kaivaria. Auringonpaisteessa ulkoilua, aamupala jossakin Kaivarin kahviloista. Ja siitä sujuvasti uimaan, koko päiväksi. Ja sen jälkeen taas ravintolaan syömään. Ja ehkä vielä kahville. Juttuja, joista Topo ei niin perusta. Ja joiden ei-perustamisen hän myös tekee ääniprotestein selväksi.

Toteutus; Topo herää lauantaiaamuna silmät 85% muurautuneina umpeen, ja hohkaa lämpöä ympärilleen pienen patterin verran. Joskin toteaa herättyään iloisesti "moi", ja suuntaa muki kädessä kohti vessaa. Otsa kohti taivasta taapertaen; koska tuolloin sieltä silmäluomien välistä näkee juuri, ja juuri sen verran eteenpäin, ettei kävele ihan päin seiniä. Vessassa Topo valuttaa vettä mukiin, katsoo äitiään jostain minimaalisesta silmäraosta, ja toteaa iloisena "kvaa kvaak". Ja painuu takaisin sänkyyn. Sen vesimukinsa kanssa. Tällä kertaa vesi osuu suuhun, toisin kuin edellisenä iltana. Jolloin iltapuhteiden päätökseksi aloitettiin puhde "kuivata Topon sänky". (puolihysteerikkona äidin ensin piti haistella, ja analysoida, että sängyssä lilluva neste on todellakin vettä, eikä kertaalleen syötyä ruokaa, tai juotua juomaa. First things first-meininkiin).

Soitto tilapäishoitopaikkaan; Topo on sairaana, ja jää kotiin sairastamaan. Olemme pahoillamme, että ilmoitamme vasta nyt. Ei ollut eilen huonona. Tilapäishoitopaikasta kuittaus; ookoo, pikaista paranemista Topolle.

Suunnitelmien muutos; Edwardille ja Sampulle ohjeistus ottaa rauhassa, että Topo saa levätä. Pikainen kauppalistan kyhäys; mitä tarvitaan, jotta selvitään viikonlopusta neljän seinän sisällä. Topo-varmoja ruokia, ja juomia kassillinen jääkaappiin. Niin ja pikkusuklaamunia; vissiin huomenna on se virpomispäivä. Pikkusuklaamunien huolellinen piilotusoperaatio, jotta ne eivät joudu vääriin suihin. Lääkitys; peruslääkkeet, kuumelääkkeet, silmälääkkeet (joiden laittaminen saattaa ulkopuolisten silmiin vaikuttaa enemmänkin äiti-lapsi painimatsilta). Edwardin toteamus "Topoa väsyttää, hän on sairas. Annetaan hänen nukkua". Annetaan pienen potilaan nukkua. Edwardille ja Sampulle lauantaisipsit pöytään. Tiukka ohje; niitä ei syödä muualla kuin omalla paikalla, ruokapöydän ääressä. Tästä kuuden minuutin kuluttua imurointioperaatio, koska sipsejä on syöty sohvalla, rappusilla, ja sängyssä. Ja toteamus, että pitäisi oikeasti olla silmät selässäkin. Pohdintaa siitä, pitääkö soitella Linnaan; jos tuo Topon kuume aiheuttaa isompia kohtauksia. Tsekkaus; lapsi nukkuu rauhassa. Ei epilepsiahätää. Toistaiseksi.

Äidillä pieni pettymys; meidän "suht normaaliperhe viikonloppu", meni vähän puihin. Toteamus; eikä tätä ole juuuri suht normaaliperhe viikonloppu. Suunnitelman muutoksia, ja pienen potilaan unen valvomista. Onneksi jemmassa on säkillinen irtokarkkeja, niille hetkille kun kolme pikkutyyppiä uinuvat. Lohturuokaa kaikille; Topolle pinaattilettuja, Sampulle ja Edwardille sipsejä, äidille karkkia. Ehkä me selvitään. Ja viikonloppuja tulee uusia.

Yksi asia ainakin meni kuten pitikin; Edwardin, ja äidin vuotuinen lapsimessu-keikka. Perjantainen ylimääräinen vapaapäivä Edwardille. Ja messuilla kaikille jotakin; äidille värikkäiden vaatteiden hiplausta. Ja Edwardille minijunia, minilentokoneita, ja minilaivoja. Ens vuonna uudestaan. Onneksi ne kestävät monta päivää; jos tapahtuu jotain yllättävää, voi muuttaa suunnitelmat.





2 kommenttia:

  1. Näinhän se menee... Juurikin näin. Välillä mietin, että onko mitään järkeä edes suunnitella mitään, kun homma kusee kuitenkin. Mutta palkinto odottaa niissä kerroissa, kun se suunnitelma oikeasti toteutuu. Voi sitä onnen tunnetta ja tunteen määrää! Kaoottisen arjen keskellä on ihan mahtavaa ja terapeuttistakin saada joskus kokea, että pystyy suunnittelemaan ja sitä kautta hallitsemaan omaa elämäänsä.

    Pikaparanemiset Topolle! Onneksi seuraavakin ekakerta tulee vielä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ei vissiin kannattaisi suunnitella. Ainakin oma verenpaine pysyisi paremmin matalalla tasolla . Joskin, nyt pitää myöntää, että aika hyvin suunnitelmat on toteutuneet viime aikoina. Ja totuuden nimessä; olen myös oppinut olemaan liikoja suunnittelematta. Pikaisella aikataululla toteutetut kivat jutut ovat yleensä niitä parhaita. Ei ennakko-odotuksia, ei suunnitelmankaatumispettymyksiä.

      Me kiitämme paranemistoivotuksista. Rajumpi tauti, mutta eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa. Hyvä, että sairastaa nyt varastoon, jotta sitten kun palaan työelämään on kokoajan terve. Eikö?

      Poista