… itse istun kiertoajelulla, ihastelemassa kyseistä maisemaa, muilla mailla vierahilla. Ennen kyseisen kuvan ottamista olen nauttinut hyvässä seurassa pitkän lounaan, yli 20 asteen auringonpaisteessa. On syöty aikalailla liikaa paikallisia herkkuja, juotu paikallista hyvää viiniä, sekä jälkkäriksi vedetty tolkuttoman hyvää kahvia. Oltu vain, istuttu, nautittu, ja hyvin epä-äitimäiseen tapaan hassattu lounaaseen kolme tuntia. Syöty lämpimät ruoat lämpiminä, ja juotu kylmät juomat kylminä. Sekä tietty perään vedetty se kahvi höyryävän kuumana. Mieli lepää, life is good. Hoemme ystävän kanssa säännöllisin väliajoin toisillemme "me ollaan lomalla". Todellakin!
Puhelin piippaa, pikainen tarkastus: Mieheltä tulee viesti "kumpaa lääkettä eka Sampulle, oranssia, vai vihreetä". Jahas, ei tarvitse neljää kertaa miettiä mitä kotona tapahtuu. Jos mies tiedustelee astmalääkkeen käyttöohjeita keskellä kirkasta päivää, niin saattaa olla, että on ns tilanne päällä.
Annan lääkitsemisohjeet, ja laittelemme illan aikana tilannetiedotuksia; "yskii yskii". Mutta ilmeisesti ei suurempaa hätää. Ainakin puhelimeen tulee parikin kuvaa iloisena potkuautollaan ympyrää pörräävästä juniorista. Eli maassa rauha; Ainakin näin annan itseni olettaa. Vietämme ystävän kanssa hyvän illan siellä muilla mailla vierahilla.
Aamulla "tarkistusviesti"; miten meni yö. Vastaus "S nukahti klo 06". Siinä vaiheessa alkaa olla lievästi sellainen olo, että ei siellä kotona ehkä kaikki ole mennyt ihan putkeen. Pari kyselyviestiä perään, ja vyyhti purkautuu; Sampu on yskinyt koko yön. Myös mies, ja Edward ovat sairastuneet. Kaiken lisäksi "Topo on jotenkin aika kierroksilla" = lue ihan helvetistä. Topon vointi seilaa tasaisin väliajoin ylös- alas vuoristoratamaisesti. Kun ollaan huipulla elämä on Topon kanssa suht ok, ainakin joidenkin mittapuiden mukaan. Kun mennään rotkoon, se on karmeaa. Mutta mies vakuuttaa "täällä kaikki hyvin, älä meitä mieti, enjoy". Kysyn mieheltä, onko antanut astmalääkkeitä useampaan otteeseen, kuin sen kerran silloin iltapäivällä. Vastaus on "klo 18/22/02 ja en muista" Eli siellä ilmeiseti totta tosiaan on valvottu koko rahan edestä. Seuraava viesti; ollaan lääkärissä, Sampu saa spiraa. Sen jälkeen rauhoitusviesti "mennään kotiin tekemään ruokaa, kaikki hyvin, enjoy".
Saan kyseisen iltapäivän, illan, ja seuraavan aamun aikana juuri sopivan määrän mieltä rauhoittavia viestejä. Joo, ollaan kipeitä, mutta meillä ei ole hätää. Sampun tilanne pysynyt ihan hyvänä kotilääkityksillä. Topo on yhä helvetistä, mutta onneksi huomenna on maanantai. Ja Edward; no Edward ottaa kaiken ilon irti siitä, että on sairaana, ja saa vain tuijottaa telkkaria, tyyliin aamusta iltaan. Pystyn ihan aikuisten oikeasti nauttimaan viimeisistä hetkistä omalla lomallani. Välilasku-lentokentällä on tunti tolkulla aikaa pyöriä kaupoissa, mutta mielessä ei ole kuin yksi missio; miehelle pitää löytää jotkut todella hyvät tuliaiset. Onneksi ne löytyvät.
Kun kotiudun, mies odottaa yhä valveilla, ihan hyvillä mielin, todella räkätautisena. Oli vähän hektistä, mutta ihan hyvin meni. Kuulemma. Onneksi olemme miehen kanssa samaa mieltä tuliaisten loistavuudesta. Komppaan miestä, siinä, että välillä voi olla vähän rankempia päiviä. Ja että on varmasti ollut aika raskas viikonloppu. Samalla isosti toivon, että meillä menee kolmion kanssa paremmin, kun mies lähtee parin viikon kuluttua pienelle omalle lomalleen… Ja jos olisi joku vuoden isä kisa, niin olen sitä mieltä, että miehen pitäisi tästä suorituksesta saada aika roppakaupalla pojoja.
P.S ja se matkalle lähtö… Hyvin suunniteltu ei ole todellakaan puoliksi tehty. Suunnittelin nimittäin lähteväni rauhassa ,ja pakkaavani pitkän kaavan mukaan. Totuus meni jotakuinkin näin: heräämme 8.08 lähtöaamuna miehen kanssa. E&T.n taksi tulee n 8.13. Kello ei ole soinut. Sampu (joka siis on ollut tulossa pikkaisen räkäiseksi lähtöyönä) on herännyt noin 45 kertaa raakkumaan. En ole pakannut, koska illalla Sampu on nukahtanut klo 23. Äidin viereen. Tottakai. Ehdimme saada E&T matkaan jotakuinkin ajallaan. Totean miehelle, että vedän pikatirsat. Kentälle pitää kuitenkin lähteä vasta 10.30. Herään 9.50. En ole pakannut, enkä käynyt suihkussa. Lähden matkaan matkalaukun kanssa, jonka sisältö on joko iloinen, tai ei niin iloinen yllätys. Suihkun raikkaana, tukka märkänä, ilman meikin häivääkään. Onneksi autossa voi vähän sutia naamaan väriä. Mies pääsee kerrankin jeesustelemaan, että eikö pitäisi pakata ajoissa. Yleensä kun tämä fraasi kuuluu minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti