ChIlLaIlUa…

Joulu oli. Ja meni. Ja taas kerran tuli stressattua liikaa. Ja leivottua liikaa. Ja siivottua totaalisen turhaan. Mutta ei sen väliä. Oli mahtavaa. Jopa siinä määrin ihanaa, että tunnen pientä haikeutta siitä, että joulunpyhät ovat seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Ilmeisesti joulua edeltävä stressi isolla ässällä on jo vaarallisesti painunut unholaan? Eli en luultavasti opi tästä(kään) joulusta mitään, mitä tulee siihen stressiin, leipomiseen, ja siivoukseen.

Me olemme viikossa päässeet ihan uusiin ulottuvuuksiin vuorokausirytmissämme. En enää tiedä minkä kontinentin rytmissä elelemme. Tai siis; osa perhettä elelee.

Vuorokausi  menee 3/5 osalla perheestä jotakuinkin näin: Sampu käy iltaisin nätisti nukkumaan noin kello 21. Tyyppi osaa olla todella hämäävä. Olemme miehen kanssa kerinneet tuulettaa sitä, että jätkä meni omaan sänkyynsä. Kävi sinne nukkumaan. Ja ihmisten ajoissa! Jonka lisäksi olemme ehtineet punoa suuria suunnitelmia elokuvien katseluista, takan äärellä romanttisesti hengailusta, ja hyvistä iltapaloista. Sekä siitä, että
v i h d o i n k i n pääsemme rauhassa testaamaan kolme viikkoa kylppäriä koristanutta oikeaa, isoa, kylpyammetta. Vain huomataksemme, että noin kello 22.30 seuraamme on liittynyt yksi 91 senttimetriä pitkä tyyppi. Joka "päiväuniensa" jälkeen on tottamaar täynnä virtaa. Pääsemme lopulta nukkumaan noin kello 01.30. Kun olemme ensin sen elokuvien katselun, ja romanttisen hengailun sijaan lukeneet muumi-kirjoja 26 kertaa, ja tarjonneet iltapalaa eri muodoissa 14 kertaa. Syöneet omina iltapaloinamme sen pikkutyypin ylijäämät. Keränneet lattialta legot liian moneen kertaan. Ja riidelleet sen 91 senttiä pitkän tyypin kanssa aiheesta nukkumaan meno aivan tuskastuttavan monta kertaa. Aamulla se 91 senttinen tyyppi nukkuu tietenkin kymmeneen asti. Tyytyväisenä, kuin pikku murmeli. Tosi reilua…

Isoveljet elelevät kiitettävästi kyllä normaalissa Suomen, ja kouluajan rytmissä. Illalla ollaan sängyssä viimeistään 20.30, unten mailla 21.00. Jotta jaksetaan yöllä nousta möykkäämään pariin kertaan. Ja kömpiä aamulla pirteinä sängystä ylös viimeistään 6.50. Meille äärettömän kaukaaviisaille vanhemmille kiitos loistoidesta hommata dvd:llä varustettu tv Edwardin huoneeseen vuosi takaperin. Vaikka dvd kiukuttelee siinä määrin, että elokuvaa vaihdetaan juhlatapauksissa kerran viikkoon, arkitapauksissa kerran kuukauteen, masiina tekee tehtävänsä. Aamut nimittäin menevät jotakuinkin näin; Topo herää 6.50. Ränkyttää huoneensa portin auki (en tiedä miten turvaportti enää hoitaa tehtäväänsä, jos se ei pidä lasta "turvassa" siellä oman huoneensa puolella?). Ja painelee Edwardin huoneeseen, kiekaistaen iloisena "moi". Edward herää. Pistää sen dvd-tv masiinan pyörimään, ja pojat kömpivät yhdessä Edwardin sänkyyn. Noin puolen tunnin sisään on ensimmäisen aamupalakattauksen vuoro. Yleensä se sisältää jostain jemmasta kaivettua joulusuklaata Edwardille. Ja pari paahtoleipää Topolle. Edward syö siististi, salaa, suklaat sängyssään. Ja Topo nauttii aamupalan numero yksi siinä tv:n äärellä. Murustaen samalla puoli kämppää. Ja Sampun vaatelipaston laatikot…  Kun verensokerit saadaan ns uuteen nousuun, Topolla alkaa olla sen verran  kierrokset katossa, että leivän syönnin lomaan mahtuu tolkutonta hyppimistä, pomppimista, joikaamista, ja pallon pomputtamista. Edward yrittää välillä vihjailla Topolle jotain liioista kierroksista. Vihjaukset ovat luokkaa "Topo, oma huone. Pupu". Tai "Topo ole hiljaa. Älä hypi". Tai "Topo ei saa huutaa" kiekumisten alkaessa rikkoa desibelirajoja. Veljekset kuitenkin jaksavat yleisesti ottaen hyvin sopuisasti viettää laatuaikaa keskenään Edwardin kämpässä. Kunnes viimeistään 8.30 aamuvuorossa oleva vanhempi kampeaa itsensä sängystä ylös, ja siirtää kaksikon Topo&Edward alakertaan. Tarjoilee oikean aamupalan, eli puuron, höystettynä aamulääkkeillä. Suorittaa toimenpiteen pukemiset, ja pesut, sekä laittaa alakertaan pyörimään leffan. Jonkun joka passaa kummallekin veljeksistä. Niin, ja keittää nukkumavuorossa olevalle vanhemmalle (ja itselleen) kahvit valmiiksi. Ja tilanteesta riippuen yrittää karata takaisin sänkyyn. Ohjeistettuaan ensin Topoa ziljardinteen kertaan siitä, että tv:tä ei saa hakata.

Jonkinmoista rauhaa riittää huushollissa siihen klo kymmeneen asti (jos osaa ummistaa korvansa siltä Topon pomppimiselta, ja joikaamiselta, ja Edwardin elämänohjeilta pikkuveljelleen), jolloin pikkumurmeli kampeaa itsensä sängystä ylös, ja päivä lähtee tosissaan käyntiin. "Haluamisautomaatti" nimeltään Sampu on sekunnissa toimintakunnossa. Ensin halutaan vettä. Sitten halutaan mandariinia. Jonka jälkeen leipää. Ja sitten halutaan leikkiä. Ja taas mandariinia. Tai rahkaa. Odottaminen on yliarvostettua, ja jos Sampulle yrittää mumista jotain epämääräistä kuten, "sähän söit just, mene nyt leikkimään nätisti", saadaan aikaseksi dramaattiset huutokohtaukset. Kiitos kuitenkin onnistuneiden joululahjojen, pikkumurmeli ensimmäisen haluamiskierroksensa jälkeen jaksaa yleensä viihdyttää itseään lelujensa kanssa sen aikaa, että äiti, ja isä saavat luvan pukea päälleen, ja syödä sen aamupalan suht rauhassa. Ja juuri sopivasti lounasaikaan ollaankin sitten valmiita liikkumaan ulko-oven toiselle puolen.

Jos vielä viikon elelisi tässä rytmissä, chillailisi. Jonka jälkeen aloittaisi pikku murmelin unikoulutuksen, osa sata. Ja itsensä valmistamisen siihen Edwardin&Topon rytmiin. Eli arkirytmiin. Väsyttää jo valmiiksi…

(tällasta meillä, chillataan vaan kahvikupposten äärellä…)

(ja nukutaan rauhassa pitkiä yöunia…)