ylistys flunssalääkkeille, dvd:lle ja eineksille

Loppusyksystä Edwardin kouluterveydenhoitajalta tuli viestiä influenssarokotuksista. Että niitä olisi nyt niinkuin tyrkyllä. Emme ole erityisen puolesta, emmekä vastaan, mitä näihin influenssapiikkeihin tulee, lähinnä neutraalia välimaastoa. Sikainfluenssapiikit pojille haettiin aikoinaan; sen jälkeen rokottaminen on ollut satunnaista. Joten jos/ja kun sen nyt kivuttomasti sai koulupäivän lomassa, emme sanoneet ei. Eli Edward rokotettiin. Rokotuksen jälkeen ihasteltiin parin päivän ajan käsivarren laastaria, ja kuunneltiin Edwardin sotatarinaa a la "minä sain rokotuksen", ja homma oli sillä selvä. Pari keskustelunavausta käytiin aiheesta Topon influenssapiikki, mutta homma tyrehtyi yleensä toteamukseen "niin, pitäis vissiin Topo sitten käyttää ihan terveyskeskuksessa piikillä". Koska me emme miehen kanssa ole aiemminkaan saaneet osumia mistään valtakunnan pandemioista, tai epidemioista, ei käynyt pienessä mielessäkään, että itse pitäisi ihan raahautua terveyskeskukseen piikille. Ja kun Sampu on taannoisen mpr-rokotuksen jälkihuumissa rokotuskiellossa, noh; se piikityshomma jäi muun perheen osilta puheasteelle. Kannattiko? No ei! Viimeisin viikkomme on sujunut jotakuinkin näin;

maanantaina laitan iltapäivästä siskolleni viestiä "mulla on joku ihmeellinen pieni yskä, mä en ehkä pääse jumppaan tänään". Hetken kuluttua mies viestittää töistä, että hänellä on joku ihmeellinen yskä. Neljä tuntia yskätoteamuksen jälkeen olemme ns kanveesissa. Ulisemme vuoronperään tuskaisina aiheista; kuumehorkka, päänsärky, yskä, kipu, kipu, kipu. Yöllä ei voi nukkua, kun on niin kauhea olo. Aamulla Edward kouluun, Topo dagikseen, horkassa vaapumme takaisin sänkyyn. Kello 10.30 havahdun toteamaan, että pitkistä yöunista päätellen myös Sampu on kipeä. Kello 10.40 soi puhelin, näytössä lukee "Topo Dagis". Topo kuulemma nukkuu, taitaa olla kipeä. 16 tunnissa kavala tauti on kaatanut neljä viidestä. Kaikesta huonosta olosta huolimatta järki juoksee sen verran, että alamme epäillä influenssa.

Iltapäivällä mies käyttää Sampun lääkärissä (hyvästä kirjanpitoyrityksestä huolimatta en nyt enää muista monesko lääkärikäynti tämä oli Sampun osalta tänä vuonna. Ei kaikkea voi muistaa...). Pikaviljely kertoo, että kyseessä on influenssa A, ja kotiintuomisina miehellä on 4/5 perheelle Tamiflut. Heitämme ihmelääkkeet naamariin, ja alamme odottaa ihmeparantumista. Mies makaa reporankana olohuoneen sohvalla , minä sängyn päällä. Kommunikoimme puhelimen avulla, kun ei jaksa puhua. Eikä jaksa kävellä huoneesta toiseen: Saatika kerroksesta toiseen. Tamiflu ei ainakaan tunnissa muuta menoa millään tapaa. Ainoa mikä tapahtuu miehen, ja minun kohdalla on yksi mahdollisista haittavaikutuksista "lääke saattaa aiheuttaa pahoinvointia". Ei mitään muita ihmeitä. Toistaiseksi.

Seuraavana aamuna herään korvat muodottomiksi punaisiksi palloiksi turvonneena, ja kroppa täynnä hyttysenpuremia. Jotka aika nopeassa tahdissa leviävät kämmenen kokoisiksi hyttysenpuremiksi. Soitto terveysnumeroon, ja toteamus; olen yliherkkä Tamiflulle. Bonuksena voin jälleen pahoin, kiitos toisen lääkeannoksen. Saan ohjeen käydä näyttämässä ihottumaani lääkärille, joka sitten tekee päätöksen siitä, kannattaako lääkekuurkia jatkaa. Ja saan selvityksen siitä, että Tamiflu ei muutenkaan välttämättä tehoa influenssaan. Ahah! Ja ei kiitos; kunto ei nyt suo mitään terveyskeskuskeikkoja. Hylkään ihmelääkkeen tältä erää. Muutoin keskiviikko on jotakuinkin hämärän peitossa. Topo ilmeisesti nukkuu paljon, samoin Sampu. He eivät ole millään tapaa hälyttävän kipeitä. Toisin kuin "meihin ei mitkään influenssat iske" tehotiimi; mies, ja minä. Kommunikoimme yhä puhelimen avulla "ota lääke, otitko viimeks panadolia, ota nyt buranaa" "nyt iski taas horkka" "oksettaa, ei voi syödä". Topo hoitaa aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan raahautumalla sänkyynsä pinaattilettuboksin kanssa. Sampu murentaa sipsejä miehen, ja minun sänkyyn. Kai se on pääasia, että lapset syö?

Torstai-aamuna raakun miehelle voitontahtoisena, että enää minulla ei ole kuumetta. Toteamuksen jälkeen joudun istumaan hetkeksi lattialle, kesken Edwardin aamupuuhien. Kahden minuutin yhtämittainen pystyasennossa oleminen on voimia vievää puuhaa. Todistaakseni väittämääni kaivan kuumemittarin esiin. Lukemat jäävät jonnekin 38,3 asteen tiimoille. Noh, ehkä sitä kuumetta on vielä vähän. Sampu nukkuu jälleen paljon. Topo nukkuu paljon. Minä totean iltapäivällä miehelle, että miten sitä voikin nukkua näin paljon, ja silti vaan väsyttää. Olemme toenneet sen verran, että kommunikoimme jälleen puhumalla. Makaamme hetken vierekkäin sängyllä yhdessä potemassa. Illalla miehen on pakko lähteä kauppaan. Itse tsemppaan, ja saan pojat kylpyyn, ja viikattua koneellisen pyykkejä. Jonka jälkeen joudun pitämään kahden tunnin leposession. Ja epäilen saaneeni rytmihäiriöitä.  Topo hoitaa taas päivän ruokailut vetäytymällä kämppäänsä pinaattilaatikkoboksin kanssa. Sampu syö sipsien lisäksi ranskalaisia. En jaksa muuta kuin olla tyytyväinen siitä, että syövät edes jotakin.

Tänään, perjantaina, voinemme todeta olevamme voitonpuolella, mikäli kohdalle ei satu jälkitauteja. Joskin päivä osaa olla myös kaikkein ärsyttävin; kukaan ei ole enää niin kipeä, että malttaisi vain maata, ja nukkua. Mutta voimat eivät paljon muuhun riitä. Sampu on päivän mittaan näyttänyt koko draamakuningatar repertuaarinsa kymmeneen kertaan. Tunnissa. Topo pomputtaa palloa aivan uudella vimmalla. Ja telkkari saa myös kyytiä siinä sivussa. Tervehtymisestä antaa osviittaa myös Topon, sekä Sampun jatkuva kinastelu seuraavaksi katsottavasta DVD:stä. Yritämme miehen kanssa välillä raakkua väliin niitä lauseita joita vanhemmilta oletetaan kuulevan "ei saa kattoa telkkaria koko päivää". Todetaksemme, että lause kaikuu kuuroille korville, ja "vielä tänään" saa telkkari rauhassa jauhaa. Huomenna on päivä uus, ja tehdään jotain fiksumpaa. Jos ei jakseta niin ylihuomenna ainakin. Kun Topo, ja Sampu kaivavat pullapussia lounasaikaan, raakumme muodon vuoksi "söisitte nyt vähän spagettia ja lihapullia". Mutta tyydymme heti perään myhäilemään yhteen ääneen, että "ne on kipeitä, pääasia että syövät jotain". Ja tarjoamme lisää pullaa. Ja vannomme, että ensi vuonna otetaan rokotukset. Yksi kokemus hommasta nimeltä influenssa riittää. Kiitos.