tiistai 25. helmikuuta 2014

kolmio klubilla

Joskus aikanaan harrastimme sisäleikkipuistoja aika urakalla. Kunnes jossain vaiheessa heräsimme miehen kanssa ei-ehkä-niin-yllättävään asiayhteyteen; sisäleikkipuisto-kulkutaudit. Jos mieheltä kysytään, meillä oli aina laatoitushommia Hoplop/Huimala-keikan jälkeen, mutta en nyt menisi väittämissäni ihan näin pitkälle. Joskus oli vain nuha.

Tauteja saa missä, ja mistä tahansa. Mutta kolmion kanssa yritämme kuitenkin, ainakin jossain määrin, vältellä sitä, että niitä ihan hakemalla haetaan. (Ja välihuomautuksena tähän, että hei vaan hei sairastuvalta...) Eli sisäleikkipuistoilut jäivät odottamaan parempia päiviä, ja aikoja. Edward kyllä yhä Huimalan ohi ajellessamme saattaa haikealla äänellä muistella paikkaa. Onneksi siinä vaiheessa, kun auto on kiitänyt Huimalan ohi; koko paikka on unohdettu. Edward saattaa toivoa, että menemme bussilla puistoon, kauppaan ostamaan "iso vihreä sipsi" (lue: sipuli-pringlesit. Voi miksi, kaikista sipseistä. Dunkkis on kamala, kämppä haisee, lapset haisee. Ilmankos ei ole tullut sipsimielitekoja aikoihin), Mummin luokse juomaan kuumaa kaakaota, tai pizzalle. Mutta puheissa ei onneksi ikinä vilku sisäleikkipuisto. Eli oletusarvoni on se, että lapsemme eivät ole kokeneet elämää suurempia traumoja siitä, että puistoilu tarkoittaa vain, ja ainoastaan ulkotiloissa tapahtuvaa puistoilua.

Viime viikolla tarjoutui kuitenkin melkein elämääkin suurempi mahdollisuus päästä sisäleikkipuistoilemaan/jumppaamaan/temppuilemaan Jaatisen mahtaviin tiloihin, eli Jaatisklubille. Joten jätimme miehen tekemään rauhassa töitä (lurjus, ei yhtään päivää voinut pitää talvilomaa!), ja suuntasimme kolmion kanssa purkamaan energiaa. Ookoo; kolmio purki energiaa, äiti yritti juoda kahvia. Yrityksestä kymmenen pistettä, toteutuksesta vähän vähemmän. Reissu oli joka tapauksessa ihan kymppi minuutissa juodusta kahvista huolimatta. Edward, Topo, ja Sampu kiipeilivät, juoksentelivat, pallottelivat, rääkkäsivät pehmoelukoita, ja Jaatisen työntekijää (äidin rääkkääminen kuuluu asiaan, sitä ei tarvitse edes erikseen mainita), ja juoksentelivat vähän lisää. Puolitoista tuntia armotonta menoa, kikatusta, käkätystä, ja hikeä myöhemmin valuimme naapurissa olevaan mäkkäriin talviloman-vika-päivä-lounaalle. Ruoka- ja ravintoympyrät kunniaan, ja sitä rataa. Kotimatkalla bussissa istuikin sitten harvinaisen hiljaista väkeä. Tällä kertaa tyytyväistä, ja hiljaista. Oli aivan loistavaa. Ja mennään takuulla uudestaan. Heti kun Jaatisissa ollaan toivuttu vierailustamme. Mikä ei ole ehkä ihan heti…

Niin, ja mikä on Jaatinen ( http://jaatinen.info/ ) Kyseessä on siis vammaisten lasten vanhempien yhdistys. Joka on myös vammaisten lasten vanhempien perustama yhdistys. Törmäsin Jaatiseen ensimmäisen kerran kunnolla Sampun äitiysloman aikoihin, Facebookissa, kuinkas muuten. Ja noh "siitä se ajatus sitten lähti".  Itse olen Jaatisista saanut arjen kiemuroihin, ja taistoihin paljon tukea. Sekä kultaakin kalliimpia neuvoja + vinkkejä. Useimmiten löytyy joku, joka on ollut jo samassa ongelmatilanteessa/tilanteissa, ja osaa antaa neuvoja, kuinka edetä. Kun luulet olevasi jonkin asian kanssa yksin, on aina äärettömän lohdullista huomata, ettet olekaan. Vaikka ehkä maailma olisi parempi paikka, jos olisimme yksin näine ongelmine, niin sinnikkäästi olen sitä mieltä, että vielä parempaa on, kun jossain on joku niin kuin me. Mikä loistavinta, Jaatisista on löytynyt kavereita. Tosi hyviä kavereita. Jaatisissa saa käydä syömässä lapsille, JA vanhemmille sopivaa, loistavaa aamista pilkkahintaan, kerran kuussa. Joskin meillä on vähän huonot onnistumisprosentit noiden aamukahvihetkien kanssa. Kun "yllättäen" ollaan oltu kipeinä. Mutta hei; yritys, ja halu on aina kova! Ja plussana vielä maailman paras sisäleikkipuisto; takuulla byytta-flunssa-vapaa.



Ja loppuhuomautuksena; alan pikkuhiljaa taipua ajatukseen, että flunssa on pysyvä olotila tyyliin juhannukseen asti. Edward tunnollisena koululaisena sairasti talvilomallaan, ja sen jälkeen "luovutti kapulan" seuraaville perheenjäsenille. Viisi tyyppiä, viisi flunssaa… Joo; kyllä tässä jussiin menee. Luultavasti.

P.S,JaatisKlubi järjestää leiki-itse-iltoja, jolloin klubi on auki 19.30 asti. Lisätietoa löytyy tästä: http://jaatinen.info/#leiki-itse Mekin yritämme joku ilta valua klubille vähän lisää hillumaan



3 kommenttia:

  1. Jaatisen tilat ovat ehkä hienoimmat ikinä näkemäni. Ja ne on muka olevinaan väistötilat... Mun puolestani Jaatinen saa siirtyä Pitskuun lopullisesti. :)
    Minä vein ekaa kertaa ikinä pojat sunnuntaina hoploppiin. Valo kieltäytyi ehdotuksista "mennäänkö laskemaan liukumäkeä". Meteliä oli liikaa ja aika meni siihen, että piirtelin Valon reiteen paikan muotoja ja ihmisvilinää. Esikoinen kyllä riekkui senkin edestä - eikä ainakaan vielä ole kipeä.
    Hei, ootteko torstaina by any chance Lastenlinnan suunnalla? Me ollaan siellä aamusta iltapäivään, joten ois aikaa treffeille, jos ootte "mestoilla"? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä (salaisesti) samaa mieltä! Ja tuonne Pitskuun on niin paljon helpompi suunnistaa julkisilla, kuin sinne oikealle Majalle. On meilläkin itseasiassa yksi osasyy "hoplopittomuuteen" ollut se, että emme usko että Topo kestäisi sitä hulinaa. Toivottavasti teille ei ole vieläkään tullut tarttuvia tautteja reissulta :)

      Voih, kuule, "valitettavasti" emme ole sillä suunnalla (viikon reissu niille suunnille peruuntui Topon flunssan vuoksi). Mutta muuten olisi kiva yrittää treffata! Onnea matkaan! Toivottavasti ei ole mikään erityisen raskas keikka… Ja kiitos paranemistoivotuksista. Tää on ihan pala kakkua siihen influenssaan verrattuna.

      Poista
  2. Ainiin, ps. pikaista paranemista koko poppoolle!

    VastaaPoista