hiihtoloma, ei kun siis talviloma…

Edward liene yksi maailman tunnollisimpia koululaisia. En suinkaan puhu mistään läksyhommista. Ehei. Jos Edwardilta kysytään, niin hänellä ei ikinä kuuna päivänä ole läksyjä. Hän myös on sinnikkäästi päivä toisensa jälkeen yhä sitä mieltä, että hän ei mene kouluun. Ja me yritämme miehen kanssa sinnikkäästi päivä toisensa jälkeen perustella miksi kouluun on mentävä: jokaisen pitää käydä koulussa. Isi, ja äitikin on käyneet koulussa. On olemassa laki, joka määrää, että kouluun pitää mennä. Keskustelun yleensä päättyessä miehen, tai minun tuskastuneen tuhahdukseen "kouluun pitää mennä. Ja piste."

Tunnollisuudella tarkoitan sairaslomailua. Tokaluokkalainen supermiehemme on ollut sairastamisen vuoksi poissa koulusta yhteensä noin nelisen päivää puolentoista vuoden aikana. Edward kyllä punoo juoniaan, joiden varjolla jäädä kotiin. Tässä voin viitata aiempaan tarinaan Edwardin kurkkuyskästä ( jutun juurta ). Uusin vanhempien-haksautus-juttu on joka iltainen, säälittävällä äänellä piipitetty: "minulla on kipeä olo. En voi mennä aamulla kouluun. Jään kotiin nukkumaan". Edwardille pointsit sinnikkyydestä (jälleen kerran). Vaikka aiheesta "koulussa pitää käydä" lisäksi käymme myös jokailtaista keskustelua aiheesta;  "ei saa valehdella", niin  Edward jaksaa yhä sinnikkäästi joka ilta vetää "sairas-shownsa". Ja ah sitä voitonriemua, kun oikeasti joku pikku tauti ns puskee päälle. Sopivasti silloin, kun alkaa joku loma. Tietenkin…

Kaksi päivää koulun kevätjuhlan jälkeen Edward oli vesirokossa. Jonka vuoden äitinä ensin diagnosoin aurinkoihottumaksi. En oikein osaa sanoa teinkö tämän konitohtori-diagnoosin silkasta itsesuojelusta (kauhusta siitä, että kyseessä oikeasti on joku tarttuva tauti). Vai luulinko oikeasti kyseessä olleen aurinkoihottuman. Puolustukseksi voinen tässä kuitenkin sanoa, että lääkäriaseman lääkärin oli vaikea Edwardin oireiden, ja näppylöiden perusteella tehdä äkkisiltään vesirokkodiagnoosia. Eli Edwardilla oli ainakin ensalkuun ns hämäävä vesirokko. Joka kyllä seuraavana päivänä oli jo muuttunut varsin selväksi vesirokoksi. Joka yhtä selvänä kiersi koko veljeslauman.

 Kun syysloma alkoi, Edward oksensi. Eli voitte arvata, että talvilomakin (missään nimessä ei saa puhua hiihtolomasta. Jos vahingossa käytämme talven lomajaksosta nimitystä hiihtoloma, saamme Edwardilta äkäiset vastalauseet "minä en halua hiihtää. Minä pelkään mennä suksilla isoja mäkiä". ) aloitettiin flunnsailemalla. Edwardin hyvin suurielkeisesti ilmoittaen, että hänellä on nuha, ja hän vilustunut. Hän ei voi mennä kouluun.  Sanomaa tehostetaan parilla feikki-kurkkuyskähdyksellä, sekä koiranpentuilmeellisellä ylettömällä niiskuttamisella. Ja lopputehosteena käytiin niistämässä nenä vessan käsipyyhkeeseen. Jep; täällä saa olla silmät selässäkin. Oikeasti. Ja samalla kai pitäisi olla tyytyväinen siitä, että lapsesta on tullut taas hieman omatoimisempi.

Alkavan flunssan vuoksi, päivän lomaohjelma on pitänyt sisällään tasan aiemmin lukkoon lyödyn tapaamisen Topon musiikkiterapeutin kanssa. Koska maanantai on yleisesti ottaen aina miehelle kiireinen työpäivä,  sain kaksi herraseuralaista mukaan musiikkiterapeutin tapaamiseen. Edwardin, ja Sampun. Luotto oli kova siihen, että herrat ns osaavat käyttäytyä, mutta silti olin pakahtua ylpeydestä, kun terapeutti useampaan kertaan ihasteli kauniisti leikkiviä lapsiani. Tuollaisten kehujen kuuleminen kun ei taida kenellekään vanhemmalle olla ihan jokapäiväistä herkkua. Ainoastaan pari mojovaa, asiaan kuuluvaa, tappelua saatiin aikaiseksi äänikirjoista. Kuinkas muuten. Kyllähän kummankin on päästävä samaan aikaan painelemaan nappeja kirjasta, josta kuuluu junan ääniä.

Kun lähdimme terapeutin vastaanotolta ostamaan käyttäytymispalkinnoksi hyvin ansaittuja mehuja, Edward huokaisi "olipa kivaa. Minä rakastan sinua äiti". Täysin spontaanisti, pyytteettömästi, onnellisesti, suoraan sydämestä. Ja jälleen kerran osui ja upposi: ilmeisesti lomalle ei oikeasti tarvitse järjestää sirkushuveja joka päivälle. Että se yhdessä oleminen, ja "edes jotain tekeminen" on lapsille kaikkein tärkeintä. Ei tarvitse suunnitella toinen toistaan erikoisempia aktiviteetteja joka päivällä. Joskin: vähän on kyllä huomiselle tiedossa sirkushuveja. Olemme suunnitelleet reissua Korkeasaareen, mikäli Edwardin vointi ei ns romahda. Eli kipeä olo, ja vilustuminen pahene. Edward odottaa reissua innoissaan. Hän aikoo kuulemma tiedustella sekä leijonalta, että tiikeriltä, missä isi on. Vastauksia odotellessa… Tämän lomapäivän kruunasi lopullisesti iltapäiväajelu isin kanssa. Ja kauppareissu. Ja se, että sai ostaa kaupasta jogurttia. Onnellisempaa lomailijaa saa hakea.