talvituuli

takana Linnareissu, Topon kanssa. Onnistunut sellainen. Kaikki meni äärimmäisen hyvin; Topoa ei harmittanut juuri mikään. Moodi oli enemmänkin kikatusmainen. Suurin harmitus koettiin Linnasta poistuessa, kun ei ollutkaan aikaa normaalille käynnin jälkeiselle Linna-Kahville. Ja iso miinus äidille siitä hyvästä, että lohdutuspalkintomehun kaveriksi ei äidin pohjattomasta lahjuskaivosta (joissakin piireissä sama vekotin tuntee nimen käsilaukku) löytynyt pullaa. Tämä huomio harmitti ehkä vielä vähän enemmän kuin skipattu kaffelareissu. Topoa karjututti koko kahdenkymmenen minuutin ajomatkan ajan, Linnasta dagikseen. Koska Topon karjuminen alkaa välillä vähän kiukuttaa itseäänkin, pääsin sättimään kuskina toimineen miehen siitä, että HÄN ei ollut osannut ennakoida tilannetta. Ja ostaa sitä pullaa, kun tuli meitä Linnasta hakemaan. Kypsyyspisteitä minulle tästä hyvästä. (vaikka hei ihan oikeasti; kyllähän miehen pitäisi osata lukea ajatuksia???)  Onneksi Topon harmistus numero kaksikin oli unohdettu päiväkodin kohdalla. Päiväkotiin jäi hyväntuulinen Topo. Ja päiväkodista kotiutui iltapäivällä hyväntuulinen Popi.

Itsellä mieli on ollut suht verrannollinen ulkona vallitsevaan säätilaan. Harmaata, ja tuulista. Päivällä hetkellisesti aurinko pilkahti pilvien välistä, kiitos puhelun ystiksen kanssa. Sen jälkeen on vallitseva olotila ollut sitä samaa; harmaata, ja tuulista. Kotiäidin pakollisia päiväaskareita (lue pyykinripustamista) suorittaessa jäin pohtimaan mistä harmaus, ja tuulisuus johtuu. Linnakäynti meni hyvin. Topo voi hyvin, ollakseen Topo. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaan otetaan käyttöön optio; yhden lääkkeen annoksen vähennys. Tuo ei ollut paniikkikäynti, vaan Topon (ja koko kolmion) "käyntiohjelmaan" kuuluva käynti. En mennyt sinne valvomisesta zombiena. Tai huolesta vielä enemmän zombiena; kaikki on suht balanssissa. Pitäisi olla siis edes ookoo olo. Mutta ei vaan ole.

Kun mätin märkää vaatetta kuivauskaappiin, ja uutta satsia likapyykkiä (likapyykkiä on huushollissamme muuten ehtymätön luonnonvara) pesukoneeseen, sain ahaa elämyksen. Ja sen ahaa elämyksen myötä ainakin se sisäinen tuuli laantui jossain määrin. Minua surkuttaa koska; joudun silloinkin kun Topo voi hyvin pohtimaan näitä hiivatin sairausasioita. Joudun keskustelemaan lääkärin kanssa, mitä tehdään keväällä kun aurinko alkaa paistella. Koska luultavasti Topon migreenit palaavat. Joudun keskustelemaan, missä vaiheessa Edwardin tutkimusasiat ovat aiheesta; väsymys + koiranuni. Joudun pohtimaan mitä teemme ensi kerralla, kun Sampu alkaa päätöikseen hillua öisin, kiitos myoklonioiden. Ja kiukutella päivisin, kiitos väsymyksen, ja myoklonioiden.

Kun minä en halua! Minä haluan, että lääkäri sanoo, että tämä on vain alkusoittoa Topolle. Että tästä alkoi Topon loputon nousu. Nousu siis kaikessa positiivisessa tarkoituksessa. Ei tarvitse enää miettiä lääkejuttuja huonojen viikkojen, ja kuukausien varalle. Niitä ei tule. Ne on ns hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Yövalvomiset ovat niin historiaa. Nyt vain nautitaan paremmasta olosta, ihan kympillä. Ja se olo tulee vain paranemaan jatkossa. Ja Topo alkaa aina, ja säännöllisesti nukkumaan vähintään kymmenen tunnin yhtämittaisia yöunia.

Minä haluan, että lääkäri sanoo, että Edwardilla on kahdeksan vuoden ikään kuuluva väsymys+koiranuni vaihe. Että minun äitinä kuuluisi tietää, että sellainen tulee joooooookaiselle lapselle. Olen suorastaan pöhkö, jos ajattelen mitään muuta.  Ja se koiranunivaihe menee ohi viimeistään, kun Edward täyttää yhdeksän. Tai ehkä jopa kesään mennessä.

Ja minä haluan, että lääkäri suorastaan vakuuttaa, että Sampu ei enää tule hillumaan öisin. Ainakaan myoklonioiden vuoksi. Ja kiukuttelemaan päivisin myoklonioista johtuvan väsymyksen vuoksi. Että hän tulee pian puhumaan kuin Runeberg. Että hän ajaa ajokortin, ja hänestä tulee isona avaruusinsinööri. Tai jotain yhtä mageeta.

Mutta kun en voi. Yritän nauttia siitä, että Topo voi paremmin. Edward ei ole ihan zombieväsynyt. Ja Sampun myokloniavaihe meni ohi. Ainakin tällä erää. Ja välillä se ärsyttää. Vaikka mainostan vasemmalle, ja oikealle olevani oikea velho aiheessa; "elä tässä päivässä", niin epäonnistun hommassa täysin välillä. Juuri tänään haluaisin kristallipallon, tai jonkun puhuvan biljardipallon joka vähän valaisisi mitä tulemaan pitää. Meneekö Topon hyvä vaihe ohi. Miten Edwardin väsymys. Miten Sampun yöhihhulointi. Niin, ja se voisi kertoa mitä tapahtui viimeisimmässä jaksossa yhdestä hötöistä tv-sarjoistani, joita seuraan. Elämää suurempi kriisi oli totta, kun unohdin a) nauhoittaa sarjan b) sitä ei näe mistään maailman nettitelkkarista.  Kyllä osaa elämä olla vaikeaa…

P.S välillä minusta tuntuu, että jonkinasteinen kristallipallo on Topon katseessa. Siinä on jotain; jotain mitä hän ei jaa meille muille. Topon omaa viisautta.