melkein kympin keikka

lueskelen tilapäishoitopaikan "rapsuja" (eli raportteja) nopeasti läpi, samalla toisella kädellä ruokaa laittaen. Luen, miten Topo ei ole tykännyt hyvää silmätippojen laitosta. Oli hankalaa, mutta jotain saattoi mennä silmäänkin. Lohdullista tietää, että tippojen laittaminen ei ole helvetistä vain meidän vanhempien kanssa. Sekunti vahingoniloa. Joo, ihan sairasta. Mutta nuo sekunnit tuovat kummasti lisäjaksamista arkeen; on se muillakin Topon kanssa välillä hankalaa. Sen koommin rapsussa ei ole merkintöjä niistä tipoista. Onkohan ne luovuttaneet? Seuraava kohta joka tuo hymynkareen huulille, on selvitys iltapalasta. Topo on syönyt purkillisen hedelmäsosetta. Halleluja! Topo siis saa lääkkeet joka ilta hedelmäsoseen kanssa, mutta että hän menisi itse syömään kokonaista purkillista sosetta... Sitä ei ole tapahtunut tyyliin sen jälkeen kun siirryttiin vauvanruoista oikeisiin ruokiin. Tämä ei naurata sentäs yhtä paljon, kuin päiväkodin reissuvihkossa oleva maininta siitä, miten Topo on syönyt hyvällä ruokahalulla okraa, ja kanakastiketta. Mutta hymyilyttää juu. Seuraavaksi kerrotaan, että Topo ei ole tykännyt hiustenpesusta. "Yllätys". Muutoin poika on ollut rauhallinen, ja nukahtanut hyvin illalla. Ja Topo on tykännyt olla sylissä. Loistavasti mennyt keikka, arvosana kympin hujakoilla.

Edward ei ollut viimeisimpään tilapäishoitokeikkaan mennessä ihan hyväksynyt ajatusta siitä, että hoidossa käydään tasaisin väliajoin. Yleensä pari-kolme päivää ennen hoitojaksoa, on aloitettu loputon jankkaaminen siitä, kuinka "minä en halua". Ja "minä en mene". Tällä kertaa kuitenkin Edward hiffasi yhteyden; ylimääräiset sipsit + tilapäishoito, ja aloitti pari-kolme päivää ennen hoitojaksoa tarinat siitä, kuinka hän menee tilapäishoitoon, ja syö siellä sipsejä. Kuvion teki täydelliseksi se, että äiti tulee mukaan viemään Edwardia hoitoon. Ja tästä hyvä aasinsilta asiaan nimeltä "Edwardin kootut lausahdukset". Ilmeisesti lapsilla on tapana kertoa tarinoita, jotka eivät aivan pidä paikkansa. Tai unohtaa mainita lauseyhteydestä tiettyjä, suht kantavia elementtejä. Ja tuon puolen osaa myös herramme E tätä nykyä. Edwardin tuuletellessa äärimmäisen onnellisena sitä, että äiti(kin) tulee mukaan viemään häntä hoitoon, yritin selvittää, että niinhän äiti aina tekee. Toteamukseni kaikui kuuroille korville. Edwardin mielestä oli vain sinnikkäästi maailman mageinta, että äiti tulee mukaan viemään häntä. Lopetin selittelyn. Kuten oletin Edwardin kohdalla rapsussa mainittiin jälleen seuraava vanhemmuuspisteitämme nostattava asia "Edward haluaa mennä kuumaan kylpyyn. Varmistaa, että onhan vesi kuumaa". Jotenkin tästä kirjoitetusta lauselmasta voisi saada sellaisen kuvan, että me täällä kylvemme haaleissa vesissä. Tai suorastaan kylmissä. Voin kertoa; ei pidä paikkansa. Joskus, kerran, ehkä kaksi vuotta sitten, poikien vielä kuvitellessa, että Bauhausista hankittu betoninsekoitusallas on ihan oikea kylpyamme, villa villerkullasta oli loppunut  varaajasta lämmin vesi, kun pojat keksivät haluta kylpyyn. Saaviin ehdittiin valuttaa 25 litraa kylmää vettä. Edward ehti lumpsahtaa saaviin, ja kylmään veteen, ennen kuin kerkesimme kissaa, tai varoituksen sanaa sanoa. Ja tuosta onnettomasta illasta, tai sattumasta lähtien, Edward on aina varmistellut, että pääseehän hän kuumaan kylpyyn. Tilapäishoitopaikassa eivät vain taida tietää Edwardin maailmaa järkyttäneestä sattumasta. Seuraavaksi luen, kuinka Edward on koulusta tullessaan mennyt salaa oman kämppänsä komerolle, ja syönyt salaa komeron oven takana sipsejä. Sipsit on takavarikoitu. Jep; ennalta-arvattavaa. Edward nimittäin löytää huushollistamme joka ainoan olemassa olevan herkkukätkön. Ja jopa herkkukätköt, joiden olemassaolosta me vanhemmat emme muista mitään. Edward on myös siellä tilapäishoitopaikassa useaan kertaan toistellut, kuinka kivaa hänellä on siellä. Ilmeisesti kaikkialla muualla, paitsi kotona on tätä nykyä kivaa, Edwardin sitkeästi toistellessa joka puisto- ja kauppareissun jälkeen "ei vielä mennä kotiin". Toisaalta; hän jatkaa myös sitkeästi joka aamu toistella "ei minä en mene kouluun. Minä jään kotiin". Eli tämä kotihomma on selkeän kaksiteräinen miekka. Rapsussa mainitaan myös, että Edward on syönyt nätisti, käynyt hyvin nukkumaan, ja enimmäkseen ollut iloinen, ja pirteä. Melkein kympin reissu.

Ja melkein kympin keikalta kotiutui kaksi hyvin tyytyväistä ihan täyden kympin tyyppiä. Topon suunnistaessa suoraan jääkaapille, Edward selitti suu vaahdossa siitä, kuinka meillä on nyt juhlat. Pizzajuhlat. Niin onkin. Ei jäänyt mitään olennaista mainitsematta. Pizzajuhlat on aina tilapäishoitokeikan jälkeen. Se kuuluu asiaan. Ja sen jälkeen kylpyyn. Kuumaan kylpyyn; kaukaa viisaana veden lämmitin on ollut päällä koko päivän. Ei aiheuteta lisää traumaattisia kokemuksia Edwardille.

Niin; ja koska kuvillakin voi kertoa vain osan totuutta, niin voin kertoa, että siellä kylvyssä kylvetään kuvanmukaisessa harmoniassa ehkä 30 sekuntia. Jonka jälkeen joku kaataa vettä jonkun päähän. Ja tulee tilanne. Tai varastaa kylpyankan. Ja tulee tilanne. Tai potkaisee vahingossa, vaihtoehtoisesti tahallaan kanssakylpijää. Ja tulee tilanne. Edward yrittää ainoana kunnolla juttelevana ns narrata ammeen itselleen, ilmoittamalla 30 sekunnin välein kuinka vaihtoehtoisesti joko Sampu, taikka Topo, tai molemmat, haluavat tulla kylvystä pois. Ohjeistaen äitiään, miten äidin pitää kuivata heidät. Ja laittaa heille pukupaidat (joilla ei ole mitään tekemistä miesten pukujen kanssa; pukupaita ajaa itsepäisesti samaa asiaa Edwardin vokabulaarissa, kuin yöpuku meillä muilla). Olen vakavasti harkinnut välillä jonkun "varamutsin" hommaamista; joku masiina joka karjaisee 1min30sek sopivin välein "ei saa riidellä". Varamutsille olisi varmasti tilausta muuallakin kuin meidän huushollissa?