tuhannen palan palapeli

Koululaiset, päiväkotilainen, sekä työläiset saatu kotiutettua kunnialla (ainakin kyseenalaisella sellaisella) toisen "uusi arki"-päivän jälkeen. Hengissä ollaan. Yleinen olotila huvikummussa väsähtäneen puolella. Siis miehellä, ja äiti-ihmisellä. Kolmiolla riittää virtaa; haluta kylpyyn, ulos, syömään välipalaa (jota ei suin surminkaan haluttu syödä kolmea minuuttia aiemmin, kun sitä yritettiin asianosaisille tarjoilla), kolmen minuutin kylvyn jälkeen kuivattavaksi. Ja kun vaatteet on saatu takaisin päälle; uudestaan kylpyyn. Päässä jauhaa rikkinäinen levy "enää kolme tuntia, ja kullannuput menee nukkumaan". (tai jotakuinkin noin... Ehkä totuuden nimessä enemmänkin tyylillä "yritä kestää vielä kolme tuntia, sitten noi menee nukkumaan").

Jeesustelulista kasvaa; tee illalla perheelle seuraavaksi päiväksi ruoka. Joo, voisi toimia, jos muistaisi käydä kaupassa. Tee itsellesi aamua varten valmiiksi eväät. Joo, sekin voisi toimia, jos muistaisi käydä siellä kaupassa. Herää puoli tuntia aiemmin, kuin kuluneena kahtena päivänä. Toimii ajatustasolla. Aamulla on helppo torkuttaa. Ja torkuttaa. Ja torkuttaa. Ja lähteä matkaan ilman aamupalaa. Napata juna-asemalta evääksi reissari. Joka saa kiitos mielikuvituseväiden ajaa myös lounaan virkaa.

Selvitä etukäteen millä aikataululla ne julkiset kulkuvälineet liikkuvat kotia kohden iltapäivällä. Hommaa arkiavuksi kodinhengetär. Ja muista, että miehiä ei ole ohjelmoitu hoitamaan kiireisiä aamuja. Älä laske mitään heidän varaan. (kaikella rakkaudella...). Niin, ja tsekkaa ne aikataulut aamullekin valmiiksi; ei ole maailman mukavinta aloittaa työuraa aseman ilmoitustaulun ilmoittaessa, että juna on juuri sen verran myöhässä, että et ehdi työpaikalle sovittuun aikaan. Vaikka kuinka ottaisit asema-duuni välillä iloisia juoksuaskeleita. Bussi voi olla oiva kulkuväline siinä vaiheessa, kuin valtiomme rautatieyhtiössä vähän myöhästellään.

Kerää kolmion kuteet illalla valmiisiin pinoihin aamua varten. Täytä reissari, lippulaput, lupalaput ja muut täyttämistä tarvitsevat lomakkeet illalla. Ja ihan oikeasti; opi laittamaan Topon lääkkeet valmiiksi dosettiin. Se pillereiden kanssa pelaaminen, ja niiden neljän osaan jakaminen osaa olla viimeisen päälle hermoja raastavaa puuhaa aamun kiireessä. Topon iloisesti juostessa yläkertaan karkuun pilleriaamupalansa alta. Ja sen pillerin, mikä piti saada neljään osaan, hajotessa 18 muruun, ympäri tiskipöytää.

Selvitä minne reklamoida aiheesta taksi. Kiitos jonkin kommunikaatiokatkoksen jossain päässä, koululaiskaksikko Edward&Topo olivat ehtineet uuden arjen kunniaksi kotiutua kouluistaan muutamaa minuuttia liian aikaisin. Silloin, kun mies oli noutamassa Sampua dagiksesta. Kuulemma mies osasi jotain vastaavaa aavistella, ja "jätti varmuuden vuoksi ulko-oven auki". Pojat olivat hengissä. Ja tyytyväisiä. Keskenään sisällä, kotona. Mutta tällaisilta yllätyksiltä välttyy enemmän, kuin mielellään jatkossa. Varsinkin kun Topon kuljetuslapuissa on merkintä kohdassa "saa luovuttaa vain aikuiselle". Ja varsinkaan kun ei viitsi alvariinsa pidellä ulko-ovia auki. Joku saattaa pian käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Niin, ja tee lista viikolla hoidettavista paperihommista. Ota aikaa niiden hoitamiseen. Kelan kuntoutuslaput eivät täytä itse itseään, ja se kirjekuori ei osaa valitettavasti juosta itsenäisesti perille Kelan toimipisteeseen.

Tilaa ne wilma-tunnukset Topollekin. Buukkaa kalenteriin pari HOJKsia, ja kuntsaria ja paliksia terapeuttien kanssa. Taio vuorokauteen muutama lisätunti, jotta saat nämä HOJKSit, kuntsarit ja palikset hoidettua, ilman että työaika kärsii.

Hengitä! Kun pulssi on 185 kiitos jeesustelulistan hoidettavien asioiden loputtoman virran, ota kuppi kahvia. Mene sängyn päälle. Anna kolmiolle (plus miehelle) tiukka ukaasi: minua ei häiritä seuraavaan kymmeneen minuutin. Juo se kahvi. Ja hengitä lisää.

Haluaisinko tämän parin päivän arkikokemuksen jälkeen palata viime viikkoon? Aikaan "ennen töitä". En! Kas kun siellä töissä on ainakin kahden päivänä jälkeen aika hauskaa. Työkaverit ovat mukavia. Teemme töitä kivoissa tiloissa. Siellä saa käydä vessassa, ilman että joku pyrkii mukaan toimituksia seuraamaan. Siellä saa naputella töitä sen tietokoneen kanssa, ilman että joku roikkuu lahkeessa vaatien joko elokuvaa, lukuhetkeä, leikkihetkeä, sitä että ei tarvitse mennä kouluun, tai vaihtoehtoisesti haluaa pissaseuraa, tai istumaan syliin. Siellä töissä olen vain se uusi tyyppi. Jolta käydään ystävällisesti "sen uuden tyypin" paikan ohi kulkiessa kysymässä "no, miten menee, ootko viihtynyt". Kun on ollut kolme vuotta aktiivisesti kolmion äiti, kaikessa mitä se tuo mukanaan, tämä uuden tyypin rooli on erittäin virkistävää vaihtelua. Vaikka päässä lyökin tyhjää liiallisen ajatuskapasiteetin käytön vuoksi.

Ilmeisesti tarvitsisin juuri nyt pari purkkia energiajuomaa. Ne antaisivat siivet. Liihottelisin hoitelemaan pyykkivuorta, keittiösotkua, olohuonesotkua, petaamattomia sänkyjä, ja taikoisin perheelle ruoan. Ja itselle huomiset eväät, samalla iloisena "tee työtäs" hyräillen. Sitä energiajuomaa varten pitäisi vain jonkun raahautua kauppaan. Joten toistaiseksi tyydyn kuppiin kahvia. Ukaasiin siitä, että kukaan perheen miespuolisista jäsenistä ei saa lähestyä äiti-ihmistä seuraavaan kymmeneen minuuttiin. Laitan hetkeksi silmät kiinni. Ja hengitän. Rauhassa.

Huomenna on päivä uus. Jos vaikka aloittaisi uudenlaisen arjen sillä, että söisi sen aamupalan? Ja laittaisi illalla ne kolmion vaatteet valmiiksi pinoihin. Asia kerrallaan tuhannen palan palapeliä kokoamaan. Ensi viikolla voisi laittaa kellon vähän aiemmin soimaan. Ja käydä vaikka lenkillä? Tai sitten ei... Onneksi olen aiemminkin saanut kokeilla työssäkäyvän äidin roolia. Onneksi olemme miehen kanssa olleet tosi monta vuotta yhdessä; tiedän jo, että me emme opi nousemaan ajoissa, emmekä toimimaan järjestelmällisesti. Palapelistä on aina joku pala hukassa, ja toinen aseteltuna paikoilleen väärinpäin. Mutta jos vaikka 800 palaa tuhannesta saadaan asettumaan paikoilleen, kuten pitää, niin onko se niin nokonuukaa niiden loppujen kanssa?