Koppi-suunnitelma

"jos niin kävisi, niin me kyllä otettaisiin koppi". Lause tulee Edwardin opettajan suusta, HOJKS:n väsäämisen yhteydessä. Olen julkituonut huoleni siitä, että mitä jos Edward ei jossain vaiheessa enää pysy luokkatovereidensa perässä mitä tulee opinahjoon. Viime talvi meni miten meni. Kiitos kovasti vaivaavan väsymyksen. Vaikka syksy on lähtenyt paremmissa merkeissä käyntiin, en kuitenkaan voi olla huolehtimatta. Mitä jos muut oppivat kirjoittamaan kunnolla. Ja laskemaan plussalaskut ja kertolaskut. Edwardin vain tankatessa lukuja yhdestä kymppiin ja opetellessa kirjoittamaan omaa nimeään. Mitä jos hän jää niin auttamattomasti jälkeen koulutovereistaan, että pitää vaihtaa luokkaa. Itseasiassa tuo luokan vaihtaminen on se mitä huolehdin eniten. Ja sitä myöten opettajan vaihtoa. Ei huolta; koulussa opettaja ja avustajat ottavat kopin. Voi mikä lohdullinen lause. Olen aina tykännyt Edwardin opettajasta. Paljon. Nyt tykkään vielä enemmän.

Päivän parhaat naurut saan, kun opettaja vaivihkaa hivuttaa eteeni lomakkeen. "niin, siis enhän mä ketään neuvo tätä allekirjoittamaan, tai olemaan allekirjoittamatta. Mutta kun Edwardilla pitäisi alkaa englanti… Niin tässä on sellainen lomake, jolla voi anoa sen englannin lykkäämistä". Anotaan mielihyvin. Tällä hetkellä kouluenergia laitetaan siihen kirjaimien opetteluun. Ja plussalaskuihin jossain vaiheessa. Englanti saa jäädä. Puolihysteerisen naurukohtauksen saan siinä vaiheessa, kun huomaan kysyä, että joudummeko Toponkin kohdalla kahden vuoden kuluttua anomaan englanninkielen lykkäystä. Ajatus Toposta englannintunneilla… Sydämenpohjasta kaikella rakkaudella, mutta ajatus on kertakaikkiaan liian huvittava. Opettaja ei osaa sanoa. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan pääsemmekö kahden vuoden kuluttua taas anomaan jatkoaikaa englanninkielen opiskelun aloittamiseen. En viitsi edes heittää kysymystä "voisko ruotsi olla se eka kieli" ilmoille.

Keskustelemme lisää Edwardista. Hän on maistanut salaattia. Ja todistetusti mandariinia. Hän syö hyvin, ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun heitetään ilmoille lause "äiti sanoi, että pitää syödä". Edwardin on aamulla vaikea päästä kiinni kouluhommiin. Mutta kun rytmi löytyy, niin kouluhommia tehdään nätisti, keskittyneesti, antaumuksella.

Opettajaa ja avustajia naurattavat Edwardin kootut letkautukset. Suurimmat naurut saadaan ehkä kotona kuullusta "ei nyt isi, minä en ehdi, minä ajattelen". Opettaja haluaa tarkistaa, mitä tarkoittaa "iso sininen sipsi", josta jauhetaan koulussa ilmeisen paljon. Minua naurattaa taas; perus "tarkistetaan tulevan vuoden tavoitteet" lisäksi käymme keskustelua isoista sinisistä sipseistä. Tärkeysasiat järjestykseen.

Me olemme nyt Edwardin kanssa hyvässä paikassa. Kerron opettajalle ja HOJKS:ssa mukana olevalle avustajalle, että emme aina osaa olla hirveän huolissamme siitä, jos Edwardin kirjoitushommat etenevät hädin tuskin hidasta etanavauhtia. Tai jos plussalaskua ei opita vielä kolmannella luokallakaan. Me saimme jo meidän ihmeemme. Neljä ja puoli vuotta sitten meitä pyydettiin valmistautumaan siihen, että Edward ei ikinä tule kommunikoimaan puheella. Nyt se samainen tyyppi ei ehdi ajattelultaan toimittamaan pyydettyä tehtävää. Samainen tyyppi puhuu koulussakin niin paljon, että välillä tyypille on ehdoteltava hiljaa olemista. Ainakin sen hiljaa olemisen testaamista…

Kaiken muistamisen, huolehtimisen, hässäkän, härdellin keskellä tuo lause "me otettaisiin kyllä koppi" lämmittää sydämen pohjasta. Edwardin elämässä, meidän elämässämme, on ihmisiä jotka ottavat kopin kun tarvitaan. Nyt niitä on lisää.

Kotona Edward kirjoittaa harakanvarpain "kiitos" Mummille, joka on tuonut maailman parhaat tuliaiset miniulkomaanreissultaan: salama-autosuklaata. Huoli häivenee taas hitusen; kyllä se meidän ihmeemme oppii lisääkin. Oppii kirjoittamaan omaa tahtiaan. Oppii ehkä ne plussalaskut. Oppii ehkä syömään mandariineja yökkimättä. Mikäs sitä on oppiessa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ottavat koppeja, kun oma jaksaminen ei meinaa riittää. Aion olla ainakin jouluun asti huolehtimatta sitä, miten Edwardin opiskelu sujuu. Henkilökohtaisen Opetuksen Järjestämistä Koskevan Suunnitelman lisäksi tuli tehtyä Henkilökohtainen Ole Huolehtimatta Kouluasioita Suunnitelma äiti-ihmiselle. Koppi-suunnitelma. Pieniä suuria juttuja.