Ukaasia on noudatettu kiitettävästi. Emme ole olleet ulkomaanlomilla, emmekä kotimaan hotellilomilla. Mutta päiväretkillä on sinkoiltu ympäri lähimaita, ja mantuja. Sinkoillessa olemme tehneet seuraavia huomioita;
Funpark on ihan funpark. Se olisi luultavasti vielä enemmän funpark, jos sinne menisi lämpöisillä keleillä. Ja niihin vetisiin ulkohärpättimiin laittaisi muksuille uimahousut jalkaan. Reissu oli varsin mukava. Siihen asti, kunnes ulkohärpättimissä antaumuksella hyppinyt, pomppinut, ja sinkoillut, litimärkä, yliväsynyt Topo piti uudelleen vaatettaa. Ilmeisesti Topon isän, sekä äidin harkintakyky oli hetkellisesti ihan lomalla, koska sen sijaan, että toinen vanhemmista olisi singonnut itsensä valon nopeudella alelaareille ostamaan varapaitaa, ja varahousua, saimme kuningasidean viedä Topon äidin kanssa alelaareille. Lievästi sanottuna Topolla paloi hessu. Vielä lievemmin sanottuna Topon kanssa alelaareja penkoneella äiti-ihmisellä paloi hessu. Siinä hessun palamisessa ei lohduttanut enää pulla- eikä irtokarkkipussi. Voisimme puhua pienimuotoisesta katastorfista. Mutta hei; siitä toivuttiin. Ja elämä opettaa: ota mukaan päiväsinkoiluille varavaatteet!
Olemme myös oppineet, että kun laitat lapselle kenkää jalkaan; muista tarkistaa välillä mitä siellä kengän sisällä onkaan. Topolla on ollut päänsärkyä enemmän tai vähemmän loman aikana. Aurinko ei ole Topon bestis. Päänsärkyyn on liittynyt myös linkkaamista. Eräällä päiväsinkoilulla (iso peukku Helsingin Suutarilan Linnunradan puistolle!) Topon linkkaaminen pääsi aivan uudenlaisiin sfääreihin. Jalka oli melkein miten päin sattui, ja Topo mennä nilkutti eteenpäin miten päin sattui. Kun otimme kengän pois jalasta, teimme huomion; Topon pikkuvarvas on miten päin sattuu. Kerkesin nanosekunnin ajan kauhistella, että mitä jos Topon jalka lopettaa kokonaan toiminnan. Seuraavana päivänä teimme huomion; kengän sisällä on läppää paikallaan pitävä kuminauha, jonka väliin se penteleen pikkuvarvas oli jäänyt. Yritä siinä nyt sitten kävellä normaalisti. Särkylääkekuuri on toistaiseksi pitänyt säryt onneksi taka-alalla, ja linkuttaminenkin on sitä myöten vähentynyt. Ja se, että kenkä puetaan lapsukaisen jalkaan oikeaoppisesti on myöskin auttanut kävelyasiassa huomattavasti.
Sampu on imuroinut itselleen angiinan. Sekä kesäflunssan. No; nuo eivät tyypin menoa hidasta. Räkä yhdellä poskella, ja päivän lounas toisella mennä viipotetaan pitkin maita ja mantuja. Pelkurina uimavesiä on testattu tasan nilkkaan asti. Biitsillä ihan parasta on pestä muoviankkoja. Pitkään. Ja hartaasti. Niin; ja Sampun mielestä funpark ei ollut millään tapaa fun. Päivän sana oli tuolloin: syli. Perheen vauva osaa olla vauva yhä. Kun sille päälle sattuu.
Edward ei enää varmistele kahdeksaa kertaa päivässä, että tarvitseeko huomenna mennä kouluun. Tai siis korjaan; eihän huomenna tarvitse mennä kouluun. Edwardilla on selvät sävelet siitä, mikä lomalla on ainakin melkein parasta; mennä makaamaan aurinkoon hiekkarannalla. Edward hyväksikäyttää törkeästi lomafiiliksillä olevia vanhempiansa, toivomalla kauppareissuilta vuoronperään suklaajuomaa-sipsiä-suklaata. Lomafiiliksillä olevat vanhemmat toteuttavat toiveita, sen ainoan oikean; lahjo-uhkaile-kiristä kasvatusmetodin hengessä. Voisin väittää, että kyseessä on voita-voita-tilanne.
Vuosia sitten ei ollut lomaa ilman ulkomaanmatkaa. Matkoista sinällään on jäänyt mukavia muistoja. Vaikka joskus ajeltiinkin paikallisella ambulanssilla paikalliseen lastensairaalaan ihmettelemään Edwardin vointia. Tai paikallinen lääkäri tuli hotellillemme ihmettelemään Topon vointia, ja heittelemään ehdotuksia hoidosta paikallisen sairaalan osastolla. Mutta; kun katsomme kuvia kyseisiltä lomilta, päällimmäisenä on fiilis; se oli hyvä loma. Viimeisin ulkomaanlomamme tehtiin pian pari vuotta sitten. Tuolta lomalta kuvia katsellessa muistan tasan sen, että Topo nukkui, tai makasi 20 tuntia vuorokaudesta. Ei syönyt päiviin juuri mitään. Olin huolesta soikeana. Ja ensimmäiset kaksi vuorokautta toivoin kymmenen kertaa tunnissa, että voisimme lähteä kotiin. En käyttäisi tuosta viikon rykäsystä ihan heti sanaa loma. Mielikuva viikosta ei lähentelekään lomaa. Tuon viikon jälkeen päätimme, että ulkomaanreissut tehdään tästedes kokoonpanolla miinus Topo. Ainakin siihen asti, kunnes Topon vointi on siinä määrin tasainen, että Topo tulee varmuudella vain, ja ainoastaan nauttimaan ulkomaanmatkasta. Koska emme toistaiseksi ole valmiita olemaan erossa Toposta viikon vertaa, emme ulkomaanlomaile. Sitä harrastetaan; sitten joskus.
Joten; tällä lomalla me jatkamme sinkoilua. Lohja-Hanko-Hamina-Tammisaari-Turku-Mäntyharju-Kuka tietää mikä paikka-Koti välillä. Ja nautimme koko poppoo. Enimmäkseen. Siis kyllähän sitä huutoa riittää vaikka ollaan lomalla. Mutta sellaistakin se loma on. Välillä nauretaan. Ja välillä huudetaan. Välillä palaa totaalisesti hessu. Ja välillä on ihan älyttömän ihanaa. Ja hitto vie; sitä pyykkiäkin on aina välillä ihan vaan pakko pestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti