kesä jona opittiin...

alkuviikosta jouduin pysähtymään; lusitaanko nyt neljättä, vaiko viidettä viikkoa koko perheen yhteistä lomaa. Laskutoimitus päättyi vitosen kohdalle. Tämä alkaa niin kuin olla tässä. Viikko vielä, ja sitten; Sampu lähtee dagikseen. Ja Topo lähtee koulutielle. Ja Edward lähtee jatkamaan koulutietä. Hurjaa. Jännää. Pelottavaa.

Pelottavaa on sekin, miten se viisi viikkoa meni tuosta vain. Suunnitelmat jäivät vaihteeksi, yllättäen, aikalailla puolitiehen.

Suunnitelmilla en tarkoita huvipuisto- ja sukulaisvisiittejä, vaan niitä "jalompia" suunnitelmia. Kuten...

Edwardin ollessa koulussa suurimman osan päivästään, kuin nukkuneen rukous (kirjaimellisesti pää pulpetissa kiinni), oli tarkoitus ottaa magneettikirjaimet tehokäyttöön kesäloman aikana. Ja opetella niiden avulla sitä kirjoittamista, tavaamista ja lukemista. Suunnitelmana aukoton. Syksyllä Edward pääse loistamaan kesällä opittujen taitojen avulla. Homma toimi kivasti juhannusviikon. Sampu levitteli kuuliaisesti joka päivä sata magneettikirjainta ympäri hänen, ja Edwardin huonetta. Illalla äiti-ihminen nuohosi nurkat kirjaimellisesti kirjaimia keräillen ja samalla kuulustellen Edwardia "mikä kirjain tämä on". Edward jaksoi hienosti ensimmäiset 10 kirjainta, jonka jälkeen hän ilta toisensa jälkeen ilmoitti "minä en osaa kirjaimia". Homma klaari. Kymmenen kirjainta illassa on parempi, kuin ei mitään. Ja siihen kuuluisaan "ens viikkoon" mennessä ollaan ehkä päästy 15 kirjaimeen. Juhannusviikon loputtua kirjaimet katosivat. Kukaan ei osannut kaivata kirjainten perään. Kirjaimet löytyivät lomaviikolla numero neljä, suursiivouksen yhteydessä. Tehotiimin E&S huoneen lipastoa siirrettiin, lipaston ja seinän välinen rako imuroitiin huolella. Imuri meni tukkoon magneettikirjaimista. Edward ei vieläkään lue. Eikä tavaa. Mutta hei; sitähän opetellaan koulussa?

Topon kommunikointikansion piti olla aktiivisessa päivittäisessä käytössä noin heinäkuun puoleen väliin mennessä. Tämä aikaraja oli itse itsellemme asetettu. Kuten aikanaan koulussa oli ns soft start, niin kyllähän se nyt sama pitää olla kansionkin kanssa. Kansiota käytettiin pesueellemme aktiiviseen tahtiin noin heinäkuun puoleen väliin asti. Topon mennessä isosti epäkuntoon, kansio alkoi ärsyttää häntä jopa aiempia ärsytyksiä enemmän. Kansio hylättiin eteisen penkin päälle odottamaan parempia aikoja. Koskakohan ne tulevat? Jos tänään, kun Topo kotiutuu miehen kanssa mökiltä, aloitettaisiin tositreenaus? Toisaalta; mökillä kun vaan uidaan ja syödään, niin päiväjärjestyksen ylläpito hoituu ilman kuviakin. Ensi viikolla on miittinki (viimeinen sellainen) Topon puten kanssa. Käydään läpi miten kansion käyttö on lähtenyt käyntiin. Niih. Mitä sitä oikein kertoisi; "yritettiin, sitten Topo voi huonosti, ei viitsitty yrittää kun Topoa ärsytti. Ja sitten vähän niinku unohdettiin".  Toisaalta; mistä sitä tietää jos Topo vaikka innostuisi oikein isosti kansiosta tulevan viikonlopun aikana? Ja kansio olisikin tehokäytössä maanantaihin mennessä. Eihän sitä koskaan voi tietää?

Projekti Sampu päiväkuivaksi... Sampu kanssa aloitettiin kyllä orjallisesti pottailu joskus alle vuoden ikäisenä. Homma oli vähintäänkin tuskallista. Sampu huusi. Ja huusi. Ja huusi. Todettiin, että vielä ei ole potan aika. Poika ei ole tarpeeksi kypsä hommaan. Puolustelin kuopukseni pottavihaa sillä, että hänellä oli pienenä jonkin verran pissatulehduksia. Ja sitä pissaa on metsästetty tuntitolkulla potalla, pissapussin kanssa, jälleen potalla, ja uuden pissapussin kanssa. Potta varmasti aiheuttaa jotain ikäviä takaumia Sampulle. Kuukauden-kahden välein pottailua kokeiltiin uudemman kerran. Samalla lopputuloksella.

Lopulta päädyttiin pöntön supistajaan. Äidin istuessa vessan lattialla kirjoja lukien, Sampu suostui istumaan supistajalla. Ja samalla käyttämään noin rullallisen vessapaperia per istuntokerta "peppua pyyhkiessä". Kai se on jollain tapaa positiivista, että joku lapsukaisistamme oppii pyyhkimään oman takapuolensa, ennen kuin oppii toimittamaan sinne pönttöön asioitaan? Jossain vaiheessa Sampu alkoi herätä yövaippa kuivana, ja pitkät pissat tehtiin sinne pönttöön. Röyhistelin pienesti rintaani; saattaapi olla että tässä huushollissa nähdään sellainenkin ihme, kuin alle kolmevuotias ilman vaippoja. Röyhistely oli ennenaikaista. Ei nähty. Sampu pisti stopin sille pöntölle ja supistajalle. Nosti panoksia, ja alkoi tehdä sitä kakkoshätäänsäkin sumeilematta vaippaan ajatuksella "koska vain, missä vain". Viimeisin kakkosepisodi on kuluvalta viikolta;

Miehen viettäessä laatuaikaa Topon ja Edwardin kanssa mökillä, laiturilla/vedessä hengaten, me jäimme Sampun kanssa kotimiehiksi- ja naisiksi. Maalausprojektia valvomaan ja rästihommia saattamaan loppuun. Olemme pyrkineet lomallakin toteuttamaan sitä, että jokainen trion jäsenistä saa päivän-kaksi-kolme laatuaikaa yksin, yhden vanhemman kanssa. Nyt oli siis Sampun vuoro. Olemme käyneet päiväretkillä; ostaneet eväitä ja menneet rannalle syömään niitä. Päivänä eräänä päädyimme Kaivariin ihmettelemään menoa ja meininkiä. Kävelemään rannoille, ihastelemaan veneitä (Sampun piti joka ainoa laiturissa olevan veneen kohdalla erikseen mainita vene). Ja lopulta Kaivarissa olevalle kirppikselle. Jossa oli kuumaa kuin keskivertosaunassa. Hetken kirppiksellä pyörittyämme nenään leijaili lemu. Lemu vahveni sitä mukaa, kuin lähestyin kuopustani. Joka syyllisen näköisenä oli kyykkyasennossa kirppiksen nurkassa. No, arvaatte varmaan missä puuhissa. Ei kun äkkiä pihalle paikkaa saastuttamasta, ja pikapohdinta; missä herran tuotoksen jäljet voi putsata. Lähikahvilan vessaan, ja tositoimiin. Onnea vaan niille kahvilakävijöille jotka eksyivät "meidän koppiin" puhdistusoperaation jälkeen...

Tositoimien jälkeen tein hetkellisesti sykettä nostattavan huomion: varavaippaa ei ole mukana. Ei kun Sampu rattaisiin, komento "ilmoita kun on pissahätä, nyt ei ole vaippaa mukana". Ja nokka kohti kotia; pienen kaupunkikävelyn jälkeen. Bussimatka meni hienosti. Keskustelu meni jotakuinkin tätä rataa M: "Sampu onko pissahätä. Muista sanoa jos tulee pissahätä" S: "ei oo pissahätä ei oo pissahätä ei oo pissahätä". Bussimatkan aikana Sampu kumosi puoli litraa vettä.

 Kauppareissu meni loistavasti, joskin Sampu alkoi jossain vaiheessa istua rattaissaan vaivautuneen näköisenä, jalat ristissä. Äiti-ihmisen pitäisi ilmeestä ja asennosta osata päätellä jotain. Siis normi äiti-ihmisen. Tällä äiti-ihmisellä oli selkeästi ajatustoiminta lomalla. Kun en kuuteen minuuttiin muistanut tiedustella pissahädän tilaa, niin lopputulos liene arvattavissa; litra pissaa rattaissa. Kotona tiedustelu; onko pissahätä, vastaus tiedusteluun: ei. Ja vaippa paikoilleen.

Tätä vaipastaluopumishommaa on vaikeuttamassa vielä sellainen pieni fakta, että Sampun isoveli kulkee vaipoissa. Yötä päivää. Olemme ottaneet vaippaa Sampulta väkipakolla pois jalasta. Tuloksena kiljukonsertti, jota seuraa visiitti vessaan; ei suinkaan pöntölle, vaan hakemaan uutta vaippaa. En usko, että Sampu ihan ymmärtää selitystä "isoveli on kehitysvammainen, siksi hänellä on vaippa", myöskään selitys "sä olet nyt niin iso poika, että vaippa pitää ottaa pois" ei liene uppoa. Kas kun kotona pyörii vielä isompi poika. Kera vaipan. Joten tässä hommassa pitäne nyt laittaa usko, ja toivo likoon ryhmäpaineen puolesta; dagis opettaa.

Jotain on kuitenkin opittu; Edward ui. Ja on äärettömän ylpeä taidoistaan. Pyytää säännöllisin väliajoin, että hänelle patutetaan. Koska hyvästä suorituksesta ansaitsee patututukset. Niin, eli taputukset. Topo sanoo joka ilta "kaa kaa". Se tarkoittaa kauniita unia. Kun hän haluaa lähteä liikenteeseen, hän laittaa lippiksen päähän, ja hakee eteisestä kengät. Ja sitten ei auta, kuin lähteä. Vaikka puistoon. Tai isin kanssa kauppaan. Iso, positiivinen muutos entiseen halusta-ilmoittamis-malliin, eli kiljumiseen. Toki kiljutaan vieläkin. Mutta nyt esimerkiksi siitä syystä, että joskus joudumme ilmoittamaan, että nyt ei lähdetä mihinkään muualle kuin kylpyyn ja nukkumaan. Sampu ei oli oppinut kuivaksi. Mutta on aloittanut kyselyiän "äätii, mitäsäteet" raikaa monta kertaa päivässä. Niin, ja se potkupyöräily. Kohta voidaan tehdä yhdessä lenkkejä. Sampu potkuttelee, vanhemman A tai B hölkätessä vieressä. Huisia!

Topon voinnin notkahduksesta huolimatta kesä 2014 jäänee historiaan kuitenkin hyvänä kesänä. Suunnitelmat jäivät puolitiehen. Mutta kaikesta huolimatta tänä kesänä(kin) opittiin.

P.S marjat on muuten keräämättä, ja koulun esitietolomake täyttämättä, taksiajat koulupäiville sopimatta, kelalle ilmoittamatta puten vaihdos, mutta hei; Sampulle on ostettu päiväkotitossut. Hommat siis ihan ok tolalla? Menneistä syksyistä opittu…