VuosiHuolto

Sampu häärää lattialla legojensa kanssa, miehen tehdessä perjantaikauppareissua isoveljeksien seurassa. Olemme jo "piipii":t, eli piirtäneet. Nyt Topon huoneen lattialle on levitetty suurinpiirtein joka ainoa duplo, joka taloudesta löytyy. Sotku ei haitta; se on villa villerkullassa (siskoani lainatakseni) pysyvä olotila, päivittäisistä tuntikausien pituisista siivousoperaatioista huolimatta. Rakennamme Sampun kanssa kilpaa duploista torneja, ja rikomme niitä. Ja rakennamme, ja rikomme. Samalla kirjoitan vimmalla muistiin joka ainoan sanan, tai sanahahmon joka Sampun suusta pääsee.

Tulevalla viikolla on taas aika käydä vähän "puolivuotishuollettavana" Lastenlinnan suunnalla. Osaan jo suht ennalta arvata miten homma menee. Sampu pistää päälle ujopiimä-moodinsa, ja isältään perityin ilmein mulkoilee vuorollaan arviota suorittavaa terapeuttia, kulmiensa alta. Ja ei tee mitään. Tai korkeintaan jos suostuu 10 sekunnin verran tekemään jotain terapeutin ehdottamista tekemisistä, tekee sen juuri kun terapeutti kääntää selkänsä. Ihan oikeasti, been there done that; viime kevään arvio neuropsykologilta oli se, että hän ei osaa olla varma siitä, osaako Sampu esimerkiksi osoittaa sormellaan. Tai ymmärtääkö tämä puhetta. Tai osaako poika sanoa ylipäänsä mitään. Kun terapeutti poimi pöydän alle tippuneita palikoita, Sampu osoitti ulos, ja totesi "siellä on kvaak kvaak". Näki linnun lentelevän taivaalla. Tämän todettuaan tyytyi lopun aikaa oleman tekemättä suurinpiirtein mitään. Ja neuropsykologi e i  t i e t e n k ä ä n kuullut huomiota, saatikka nähnyt sitä etusormella osoittamista.

Noh; tämä on toisaalta ihan piknikkiä verrattuna isoveljien vuosihuoltoihin saman ikäisinä. Tiesimme miehen kanssa jo etukäteen, että varatusta tunnista Topo, tai Edward, yrittäisi 45 minuutin verran aktiivisesti karata terapeutin huoneesta. Ja karkailuyritysten jälkeen lopulta kahden minuutin verran tehdä niitä tehtäviä, jolla mitataan lapsen kehityksen tasoa. Loput 13 minuuttia menisivät parkuen surkeana a) äidin sylissä b) isän sylissä c) ovenkahvassa roikkuen. Vuosien tuskailun jälkeen Topon kohdalla terapeutit ovat oppineet, että Topo saattaa sitä palloa heittää muutaman kerran, huvin vuoksi, ja urheilun kannalta. Muu edistysmisentaso on parhaiten mitattavissa päiväkodiin lausunnon, ja vanhempien kertomuksien perusteella.

Olen vuosien aikana mennyt näihin vuosihuoltoihin huolettomana, tullen kotiin järkyttyneenä. Peloissani, tullen kotiin järkyttyneenä. Ja puoli epätoivoisena, tullen kotiin järkyttyneenä. Vaikka hommaan valmistuisi henkisesti ties millä harjoituksilla, vaikka kuinka hokisit mantraa "ei ne diagnoosit lasta muuta", niin kyllä se iskee kuin leka sydämeen kuulla miten oma lapsi ei osaa mitä pitäisi. Ja miten kehitys ei kulje kuten pitäisi. Lapsi toisensa jälkeen… Pointsit jokatapauksessa terapeuteille siitä, että muistavat yleensä lausunnoissa mainita lasten olevan söpöjä. Vaikka tuo luultavasti on vakiofraasi, niin lämmittää mukavasti järkytyksen keskellä äidin sydäntä.

Olen lukenut lapsen puheesta. Ja häiriköinyt Topon puheterapeuttia asiasta puhe, ihan muutenkin kuin Topon asioissa. Nyt luin, että lapsella pitäisi Sampun ikäisenä olla vähintään 50 sanaa varastossa. Saan duplotuokiomme aikana suht heittämällä kasaan sen verran sanoja listaani. Ja illan akana parikymmentä sanaa lisää. Eli ollaan kuivilla ainakin määrän suhteen. Kuitenkaan en ihan rauhallisin mielin osaa ottaa tulevaa vuosihuoltoamme. Muutama yllätys on tullut trion osalta ns puskista.  Saattaa olla, että yllätyksiä tulee taas. Tietenkin voi toivoa, että yllätys olisi se, että kaikki on kuten pitää. Se se vasta olisi yllätyksien yllätys. Ja luultavasti tulisin taas järkyttyneenä kotiin…

Mutta; ainakin tuo lapsi osaa leikkiä. Ihan täydet pisteet siitä! Äidin täydet leikkipuolenkehityspisteet