Pieniä Suuria Iloja

Aamulla katsoin ovelta, kun Edward ja Topo painelivat koulutaksille tuhatta ja sataa. En ehtinyt kiljaista perään "varokaa liukkaita rappusia", enkä edes huutaa heippoja, ennenkuin Edward oli livahtanut taksin ovesta sisälle. Ja Topo puhjennut sydämelliseen kikatukseen kun kuljettajan puoleinen ovi oli auennut. Topo nimittäin rakastaa koulutaksinkuljettajaa. Herraa, joka kuskaa lapsukaisemme aamulla kouluun, ja päiväkotiin. Topo rakastaa herraa niin paljon, että jäisi istumaan taksiin koko päiväksi. Näin olen päiväkodilta kuullut. Sieltä on vanhempi herrasmies saapastellut taksista päiväkotiin ilmoittaakseen, että Topo ei suostu hievahtamaankaan taksin penkiltään, jatkaen lausettaan;"taitaa jäädä mulle apupojaksi".

Topo voi huutaa eteisessä kuin palosireeni. Ja juosta kulloinkin pukemisvuorossa olevaa vanhempaa karkuun, kuin gaselli savannilla. Yrittää livahtaa yläkertaan, juosta ympyrää keittiön ja ruokapöydän ympäri. Kierroksista, aamusta, ja yöunista riippuen joko käkättäen, tai kiljuen samalla.  Mutta HETI kun taksi pamahtaa pihaan, Topolla tulee tulipalokiire saada vaatteet niskaan. Topo juoksee, kuin se gaselli savannilla eteiseen, nappaa saappaat käteen, ja lähtee jahtaamaan sitä pukemisvuorossa olevaa vanhempaa. Nyt äkkiä vaatteet päälle, ettei taksi, ja se suosikkiherra vain ehdi livahtaa pihasta karkuun ilman Topoa.

Katson kun Topon suosikkikuljettaja kapuaa taksista ulos, laittaa käden Topon olkapäälle, ja alkaa jutella. "No niin Topo, mennäänpäs istumaan. Onpa sulla painava reppu, annas kun minä kannan sen". Tykkääminen taitaa olla ainakin jossain määrin molemminpuolista. Ja samalla tajuan; Topo tykkää herrasta, koska herra kohtelee Topoa "kuin normaalia". Niinkuin normaalia, pientä esikoululaista. Jolla on liian painava reppu, jonka kantamisessa pitää auttaa. Ja minuakin alkaa ainakin melkein kikatuttaa. Nämä on niitä arjen pieniä juttuja, joista tulee isosti iloiseksi.

P.S toinen arjen iso pieni juttu; Sampu saa tätä nykyä hervottomat hepulit isoveljien kotiutuessa. Ilmeisesti äidin naama alkaa tympiä. Kun taksi kurvaa iltapäivällä pihaan, Sampu laukkaa (kyllä, oikeasti laukkaa) eteiseen, hokien "se on Eee" "se on Popo". Ja kun isoveljet pääsevät ovesta sisään, niin se on tietenkin heti ensimmäisenä halin paikka.